Rempan kaa naimisissa

Se olis viikon saunapäivä.

Meillä se on siirtynyt viikonlopun häntäpäähän että ehtii touhuta kaikenlaista, minä kaulimen ja lumppujen ja lajittelun parissa ja mies sahan, porakoneen, vasaran ja lautojen parissa.

Rempan kanssa ollaan naimisissa jonnii aikaa, mut ei paha ollenkaan...ku molemmat on silviisii "tää on nyt tätä jonnii aikaa"-mieltä. Et meil on niinku tällänen myttynen koti. Saha ja puutavarat omistaa paikkoja siellä sun täällä ja mun työpöydän tila on kutistunu tämmöseks sardiinipurkiks..

Nopiaanhan tää remontti on "lähteny lapasesta" sillä mies painii tosissaan. Mummiäs. On ahkera.

Onneks tuo poikanen avittaa rempassa, mie en laittas hartioitani ja niskaani koetukselle...saattas nuljahtaa pahemman kerran, ku on tuota taustaa.

Onneks tää on tämmönen väliaikanen liitto, et ku remppa on valmis se saa persuksiin KIITOS-merkin ja ohjaan sen kiitollisena toisille tonteille.

Muttamutta, saunaan mieli...

On se vaan komiaa talsia tuohon meidän kesämökkiin/saunatupaan/voimatupaan lumista polkua ja pujahtaa keskustelemaan suhisevan kiukaan seuraksi ylälauteelle.

Siinä voi sit viikon vedokset käydä läpi ja antaa armollisen löylyn höttyyttää sekä kehon, hengen ja mielen putipuhtaaksi. Voi jotta. En paremmin sano.

Tää viikko pulkassa, ens viikolle on jo heti luvassa ainakin pari ihanaa kohtaamista...se panoo mielen muikiaksi.

 Tänään aurinko helli aamusta ja näytti miltä huntuun puettu talvimorsian näyttää, voi jöö, että oli kaunista. Piti ihan parisen kertaa pysähdellä ja katsoa tarkempaan..ja saattopa olla että muutama kuusi ja honkaherrakin katteli sillä silmällä morsmaikkuja.