Älä huuda jätkäpoikaenkelille

Monelle meille asioiden ilmaiseminen on vaikeaa. Niin se on kirjoittajallekin, usein joutuu hetken pidättelemään ettei satele suusta mitä ensimmäisenä "egoon" kolahtaa.

Ja siltikin "kompastelen",...kääk!

Itsehillintätaitoa joutuu ja saa kehittää seurassa,

jossa aina ei esitetä asioita niin, ettei sanat sivaltaisi.

Meillä kaikilla on taito kommunikoida ja ilmaista itseämme, mutta sen muokkaaminen niin, että se soveltuu kaikille loukkaamatta ketään, on taito ja tämmöiselle ihmiselle nostan hattua.

En tarkoita kuitenkaan mitään JOOJOO-tyyppiä, joille kaikki vastaukset on ok.

Se kuulostaa mun korviin melkein yhtä kamalalta ku loukkaus. Usein vielä jälkikäteen kuulee sit oikean version, APUA.

Mielipiteitä saa ja pitää olla. On kuitenki suotavaa, että kirjaimet järjestellään oikeaan järjestykseen, ennenku ne suolletaan ulos.

Huutaminen ja painostaminen ovat asioita, jotka pahentavat tilannetta...sillä saa aikaseksi entistä pahemman mielen.

Tän päivän nuorisolla on todella vaikeaa, sillä media tarjoaa kaiken näköistä kauhukuvaa tulevaisuudesta...kavereiden kesken on otettu nuo V-sanat ja muut härpäkkeet käyttöön ja tässä kohtaa sanon, että nuo toimivat vain  keskinäisissä kommunikoinneissa, mitä sillä nyt ikinä sit yritetäänkään kertoa..toki edellyttäen että toinenkin "puhuu samaa kieltä" eli lyhyesti:

EI SANO MITÄÄN

Näin minä olen itseni antanut ymmärtää.

Kiroiluhan ei tuo asioita esille?

Se tuo esille ihmisen,

jolle kommunikointitaidot on eittämättä hukassa.

Itse tässä päivää pari takaperin huomasin, että ajatuksiini pujahti tämmöinen. Kun nuori on vielä "hallinnassa" häntä pystyy maanittelemaan,lahjomaan ja kommunikoiman hänen kanssaan, koska hän katsoo vanhempia ylöspäin...ja vanhempien velvollisuus on kertoa miten eri tilanteissa tulee toimia.

Nuorethan  hakevat itseään ja peilaavat vanhemmista mallia, jokaisesta vanhemmasta, joka on läheinen ja pahin mitä voi olla, on se että nuori on ottanut mallin vanhemmasta ja toimii samanlailla ja hups jossakin vaiheessa se onkin vanhempien mielestä väärin...sit vaan PEILI KÄTEEN ja korjaamaan ja anteeks pyytelemään niitä omia tekosia ja malleja. Eipä aikaakaan, kun nuoria alkaa ärsyttää vanhempien piintyneet tavat...peili on hiukan kateissa...ja erityisesti se oma itse, kun EI HALUA OLLA SAMANLAINEN...se on nuorelle

KAIKKEIN VAIKEIN AIKA.

Tässä kohtaa pitää peli puhaltaa poikki.

TÄssä kohtaa tarvitaan itsehillintää erityisesti vanhempien osalta. Mikäli kommunikoinnit ja asiat esitetään uhkaamalla, voipi tapahtua katastroofi..nuori ei ole enää lahjottavissa tikkukaramellillä...Ja tämä kohta on vanhemmille myös erittäin rankkaa aikaa...uuh. Kuitenkin asiallisen kommunikointiyhteyden saavuttaa vain, jos vanhemmat jaksavat olla rauhallisia. Ja tätä tahtoisin painottaa erityisesti. Jaksakaa vanhemmat, jaksakaa....kyseessä on teidän OMA HELMI. Siinä jaetaan nuorelle reppuun

kauaskantoinen, elämänpituinen malli, mistä on hyvä ammentaa.

VÄLITILA ja vanhemman rauhallisena pysyminen ovat erittäin tärkeitä.

Kyllä nuori ymmärtää sanoja.

Kaikkein vaikein asetelma löytyy, mikäli vanhemmissa on osapuolia, jotka ovat eri mieltä keskenään tilanteesta. Tai, jos "peruskotona" ollaankin samaa mieltä, mutta "toiskotona" toitotetaan asiaa eri lailla.

Ollaan me aikuiset kummallisia, koska loppujen lopuks lasten parasta meidän kaikkien tulee ajatella...valitettavasti usein käy niin, että vanhemmat alkavat kinata siitä, kummalla on enemmän auktoriteettia nuoreen nähden ja toiset myös käyttävät lahjontaa...siinä pidetään nuorta aseena toista vastaan....hui sentäs. Tässä kohtaa nuori menee sekaisin siitä, mitä oikeen voi tehdä ja kummalle puolelle asettua. Sehän olis kelle tahansa ahdistavaa.

Syyttelyllä ei myöskään koskaan päästä askeltakaan lähemmäs sopuisaa tilaa...olis syytä käyttää mieluummin sanontoja:

Musta tuntuu pahalta kun....plaa plaa plaa ja miltä sinusta tuntuisi, jos minä tekisin/sanoisin noin?

Ja tilanteissa, jossa on useampi vanhempi mallina voi kysellä seuraavaa:

Onko sinusta oikein, että se ja se tekee niin tietäen, että sillä loukataan ja poljetaan tämän perheen sovittuja asioita?

Miltä se tuntuisi, jos minä tekisin toisenlaisia päätöksiä sinun asioistasi muiden kanssa?

Älä siis syytä..vaan kerro omat tuntemukset...näin pääset lähemmäs nuorta.

Uskon kuitenkin, että jokainen vanhempi tuntee oman nuorensa parhaiten.

Mikäli tuntee itsensä.

En sano, että kaikki menee samoilla malleilla, ehei. Poikkeuksia on ja paljonkin, mutta perusperiaate on se, että AIKUINEN SÄILYTTÄÄ MALTTINSA, eikö?

Jollei se onnistu, sit vaan aikuinen tuulettumaan ulos, lenkille, salille tai mihin tahansa muualle ku nuoren silmille. Joskus kannattaa purra hammasta ja tää on just sellanen.

Siitä on jo hyvä alottaa uus aika ja uudenlainen kohtaaminen...äänen sävyllä on yhtä monta merkitystä kuin sanoilla.  Käyttäkäämme siis ääntä ja sanoja harkiten.

Eikä tää oo täysin onnistunu multakaan, mutku ikää tulee lisää niin kummasti se viisaus tuppaa mukaan..ihminen oppii "punnitsemaan" ja ajattelemaan asioita myös toisen kannalta ja se jos mikä on kasvun merkki.

Ja jos joku luulee, et vedän hatusta näitä, niin ehei....mun taustalla on jos jonninlaista kuoppaa, jossa olen seissyt ja sieltä ylös noussut...mulle sano aikanaan yks nainen hyvin, et koskaan en tipahda niin syvälle ettei mun silmät jää näkyviin...näen siis kaiken.

Sutki ,

hih hih

🤪

Sun "vauva"

sun ONNI

❤❤❤