8. joulu, 2013

...palon tie...

Villi

Ei mitään erikoista tänään, ei sitten yhtikäs mitään ja silti tuntee olevansa onnellinen?

Lisäpontta tämän päivän onnelle ja aiheen tän päivän blogiin antoi tuo facepoijjaan kanssa chättäily.

Olen onnekas, kun saan punnita eri vaihtoehtoja ja neuvoaja  rohkaista häntäkin sille  omalle tielleen, koska se joka tapauksessa on meillä jokaisella omanlaisensa. Se mihin sisin tuntee paloa, se on ehkä helpoin ohje, koska elämässä on tarkoitus nauttia.Hymyilevä

Siihen ei auta kenenkään kiinni pitely.  Kaikkein helpoin ja rakastavin anti, mitä ihminen voi toiselle antaa on ohjeita sekä oma-ajatteluun että vanhempien ajatusmaailmaan, kuinka kaikki perustuu rakkaudelle (se mitä itse tiedän ja tunnen, tietty)ja mikä parasta, se ei koskaan maksa mitään.

Facepoeka on todella fiksu ja ajattelevainen, niin nuoreks henkilöks, olen hyvin ylpeä hänestä. Niinku tietty kaikista omistakin lapsista.

Monen nuoren elämää helpottaa, kun saa sen etäisyyden vanhempiinsa, koska aika ja eletyt vuodet antavat uutta näkökulmaa asioihin ja sitä osaa suhtautua vanhempiin hieman maltillisemmin ja tämä sama toimii tismalleen myös toiseen suuntaan.

Eihän meistä kukaan jaksa olla "valvovien silmien alla" kaiken aikaa. Oma itsenäistymisen vaihe on kaikille meille todella tärkeää. Se on myös aikaa, jolloin sitä tahtoo itse tehdä asioidensa päätökset, eikä vanhempien tarvi tässä kohtaa huolestua, sillä siellä taustalla on kyllä muistissa ne neuvot...niiden käyttöönoton nuori itse säätelee. 

Irtiotto kuin irtipäästö ja luottamus, siihen perustuu jatkumo, niin ihmis- kuin eläinkunnissakin.

Niinku olen tässä taannoin Pukkilassa asuessa todennut, lapset on mielettömän fiksuja ja on onni ollut omistaa sieltä asuessa kymmeniä "perjantailapsia" Luovan Ilmaisutaidon kerhon toisena vetäjänä, edesmenneen ihanan ystävättäreni Eve Kuisminin(silloinen nimi) kera.

Maailma on lasten ja he luovat siitä meidän vanhuusajan, olkaamme siis heidän arvoisiaan.

SydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänHeheSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydän

Sanonko muuta?

Sanon. Facepoika ei ole sukulaiseni. Sattu pieni facevahinko ja meistä tuli ystävät, jotta terveiset sinne "korkialle" Hehe