Lapset ja huominen

8. joulu, 2013

Villi

Ei mitään erikoista tänään, ei sitten yhtikäs mitään ja silti tuntee olevansa onnellinen?

Lisäpontta tämän päivän onnelle ja aiheen tän päivän blogiin antoi tuo facepoijjaan kanssa chättäily.

Olen onnekas, kun saan punnita eri vaihtoehtoja ja neuvoaja  rohkaista häntäkin sille  omalle tielleen, koska se joka tapauksessa on meillä jokaisella omanlaisensa. Se mihin sisin tuntee paloa, se on ehkä helpoin ohje, koska elämässä on tarkoitus nauttia.Hymyilevä

Siihen ei auta kenenkään kiinni pitely.  Kaikkein helpoin ja rakastavin anti, mitä ihminen voi toiselle antaa on ohjeita sekä oma-ajatteluun että vanhempien ajatusmaailmaan, kuinka kaikki perustuu rakkaudelle (se mitä itse tiedän ja tunnen, tietty)ja mikä parasta, se ei koskaan maksa mitään.

Facepoeka on todella fiksu ja ajattelevainen, niin nuoreks henkilöks, olen hyvin ylpeä hänestä. Niinku tietty kaikista omistakin lapsista.

Monen nuoren elämää helpottaa, kun saa sen etäisyyden vanhempiinsa, koska aika ja eletyt vuodet antavat uutta näkökulmaa asioihin ja sitä osaa suhtautua vanhempiin hieman maltillisemmin ja tämä sama toimii tismalleen myös toiseen suuntaan.

Eihän meistä kukaan jaksa olla "valvovien silmien alla" kaiken aikaa. Oma itsenäistymisen vaihe on kaikille meille todella tärkeää. Se on myös aikaa, jolloin sitä tahtoo itse tehdä asioidensa päätökset, eikä vanhempien tarvi tässä kohtaa huolestua, sillä siellä taustalla on kyllä muistissa ne neuvot...niiden käyttöönoton nuori itse säätelee. 

Irtiotto kuin irtipäästö ja luottamus, siihen perustuu jatkumo, niin ihmis- kuin eläinkunnissakin.

Niinku olen tässä taannoin Pukkilassa asuessa todennut, lapset on mielettömän fiksuja ja on onni ollut omistaa sieltä asuessa kymmeniä "perjantailapsia" Luovan Ilmaisutaidon kerhon toisena vetäjänä, edesmenneen ihanan ystävättäreni Eve Kuisminin(silloinen nimi) kera.

Maailma on lasten ja he luovat siitä meidän vanhuusajan, olkaamme siis heidän arvoisiaan.

SydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänHeheSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydänSydän

Sanonko muuta?

Sanon. Facepoika ei ole sukulaiseni. Sattu pieni facevahinko ja meistä tuli ystävät, jotta terveiset sinne "korkialle" Hehe

 

7. joulu, 2013

Kaunis aamu, kauniissa maassa.

Olipas upea aamu pitkästä aikaa....edellisten aamujen pimeys oli peittynyt valkean, hieman rapsakan lumen alle...

Tästä päivästä ei voi muuta sanoa, kuin että uskomattoman hyvä päivä tulossa. Hienot "Linnan juhlat" osin katsottuna, tuommoisissa juhlissa minäkin voisin itsenäisyyspäivää viettää tai mitä muuta tahansa juhlaa. Oli pakattuna koko esityskattaus hienoon pakettiin. Hyvä hyvä. Eilinen itsenäisyyspäivän illallinen oli kotosalla poikkeuksellisesti ihan "hirveä", sillä porot oli napsittu nassuun jo aikapäivää sitte, tais mennä jo vuos-puoltoista sit alas kitusista. Meillä oli pöytä katettuna useammalle tänä vuonna ja sit oltiinki normaalia pienemmällä porukalla koolla. Pakko sanoa, että kyllä se hirvi oli yhtä hyvää, ellei vielä parempaakin...joka vuosi yllätyn tuon ruuan maukkaudesta. Onneksi ei se hurja myrsky tullutkaan tänne, tais kiitää ohi vaivihkaa tai sit mie olen nukkunu ku tukki, toissayön valvomisen jälkeen. Se ei toi iltaruoka oikeen oo mun juttu, eikä ainakaan noin suuressa määrin. Keho ei ole tottunu tekeen nuin kovasti pilkkomistöitä sen jälkee kun luiskahdin nuihin smootheihin...

Mutta päivä alkaa olla kaikin puolin touhuja vailla, joten up up up ja hommiin, miten ihanalta maistuu kaikki, kun vielä huomenissa on vapaapäivä. Jeps, sitä kohti ilosin mielin <3