Matkalippu Paratiisiin

19. helmi, 2016

Hui senttäs.

Miten sitä onnii välistä niinmukakiireinen ja toisaalle suuntautunu, ettei ehdi kaikkiin suuntiin kurkottaa?

Sanokaapa se.

Ollaan jo oltu helmikuukauden sylissä toosi pitkään ja nyt vasta sain aikaseksi tuupata tänne ihteni.

Miten ihanaa että noita kauniita talvisia päiviä on sattunu jo tänne eteläänki, ollaan saatu nauttia lumestakin sen loskan ja ravan lisäks :)
Eipä oo ykstoikkosia säitä, ei.

Mikä mukavinta, niin tuo keltakultainen aurinkokin on tässä päivänä muutamana pilkahdellut. On hypellyt puiden oksilla ja sen lomista, vinkannut säteillään ympäri tonttia ja kaunistanut niin nurkkia kuin pihamaitakin.

Aaah, se tuntuu aina yhtä mukavalta ja tervetulleelta.

Aurinko on siitä mukava, että se hakee kohteensa, vaikka mistä😀

Harva ihminen onki aurinkovastainen, hyvin harva.

Moni ihminen on jo itsessään aurinko, joka valaisee monen päivän pelkällä olemassaolollaan.

Sen huomaa jo huoneeseen astuessa, kadulla kävellessä,ohikulkijan katseessa tai siinä hymyn pilkahduksessa.

Mää tunnen tämmösiä ihmisiä muutaman, enkä mainitse nimiä, jokainen itsessään tietää, kuka on kenenki elämän "kävelevä aurinko" 😋

Eikä tää nyt  tarkoita, että aina pitäs olla naama korvissa kiinni 24/7 meillä kaikilla on paikkoja/tilanteita joita työstetään, tai asioita joille ei kyetä tekemään mitään ja silti ne vyöryvät yli.

Elämäntilanteiden mukaan jokainen meistä kulkee.

Mistäs me tiijetään, jotta hyö jotka eivät hymyile päivisin, ovatki niitä yöhymyiljöitä?

Kulkevat UniMaijan tahi -Matin kanssa ja valaisevat koko yötaivaan kulkijat omalla hymyllään. Ei tiijä, ei.

Jotta sormea on turha nostella ketään vastaan.

Kaikilla meillä on omat himmeät ja hehkuvat hetkemme.

Tarkoitus jokaisella.

 

Onnellista hymyn päivä- ja yövuoroa 🙂

 

 

 

 

 

4. tammi, 2016

 

Se olis sit tarjottuna vuosi 2016. Aivan bränd new sellanen, eikoo hianoa?

Meillä on kaikilla ihan yhtä monta kuukautta, viikkoa ja päivää toteuttaa niitä haaveitamme ja kävellä kohti uusia latuja. Jokainen askel joka suuntautuu eteenpäin unelmiamme kohti, ei ole turhaan otettu.

Ja hyvät immeiset, jätetään ne taakat vanhalle vuodelle, ei uutta vuotta tarvi rasittaa samoilla kiamuroilla.

Me ei olla moneen vuoteen oltu Uunna Vuonna missään nyt sitte kerranki lähettiin. Oltiinki hyvässä, nauravassa ja kaiken sallivassa seurassa. Siitä on syytä olla todella hilpein mielin. Ja moonki.

Mutta mutta...

Viime yö meni aika huonolla unella. Kauhia nälkä ja jalat aivan "hakattuna". Eilinen TanssiBuumin tehopäivä oli gyl tsimmonen kokemus, jotta. Vaikka ehtoolla söin ku Mattilan hevonen(vai kenen se olikaan) nii silti yöllä oli ihan suden nälkä. Eipä siis aamulla tehny tiukkaa nousta ja panna puuroves tulelle.

Mutta puuron jälkeen oli niin makiaa kävästä aamulenkillä koiran kanssa, piiiitkästä aikaa "aikaaikasin". Se tarkottaa, et kello pirahti 5:17.

Sitä saa taas kulkea ihanassa lumen hohteessa. Pois on se märkä ja mörkömäisen pimeät rapakelit, eikä tarvi huuhdella suihkussa koirakullan tassuja ja pitkiä kainalo- ja vatsanaluskarvojaan. Ne kun on tällä mein Kaapolla ihan vallattoman pitkät.

 

Ja kyllä se Kaapo nauttii taas lenkeistä riemurinnoin. Lumi on niin innostavaa, puhdasta ja pehmyttäkin, kun se on ollut pakkaslunta koko ajan.

Joulu tuli ja meni mustana ja het perään saatiin Uus vuos ja vielä tämäki viikko on tuommonen pätkänlainen. Onneks ens viikolla alkaa se turvallinen ja rauhaisa arki. Justiinsa niin.

Ei kyllä tarvi niitä pyhiä tulla vähään aikaan vastaan.

Arki on semmosenaan hyvä ja siihen viikonvaihteet. Siinä piisaa meille taas pitkäks aikaa omien treenien, kotitöiden,koulutöiden ym yksäreiden ja muiden juoksujen kans ihan riittämiin.

Ne kun nuo pyhät verottaa, jottei pääse levitteleen tavaroitaan ja tekeen niitä omia juttuja.

Mutta nyt taas saa, vähät välitän tuosta huomisesta pyhästä...tänään avaan kirjat ja kannet auki ja alotan tekeen "mielisairaudesta" omaa juttua. Et tsilviisii.

Siispä pitemmittä riveittä toivotan kaikille antoisaa vuotta 2016.

Kurkkikaapa taivahalle, jospa se tuammonen 4-tuulen tähellinen sattuis kohalle, mie olen tuammosen kuvan mukasen kerran aikasemmin nähny..ja voitte uskoa jotta olin haavi auki.

Auetkoon tuo jokaiselle omanlaisenaan ja tuokoon mukanaan täyttyneitä toiveita.

Olkaa olemassa

sillä joskus

olemattoman on myöhäistä

olla olemassa

(tällä puolen verhoa)

Bus bus

 

 

 

 

 

 

16. joulu, 2015

Niin se kuulkaa on, että ilo ja suru askeltavat käsikynkkää eteenpäin....

Eli tässä pätee hyvin se sanonta, että kolikolla on aina 2 puolta (niinku setelilläkin).

Jos jokin asia onkin hyvin, niin jokin asia on huonosti, vai?

Vuoroveden vaihtelua, koko elämä.

Mutta kaikkeen vaikuttaa myöskin taito katsoa asioita ja siihen olen saanut kotoa äidiltäni hyvän, positiivisen katsantokannan...jota vaalin rakkaudella viime henkäykseeni asti.

Eli tarjotaan kaikille toisenlaista katselukantaa. Ole hyvä, tuosta nuin....

Mieti, mikä asia on huonosti ja mieti heti perään

miten paljo huonommin asiat voisi olla.

Sieltä puikahtaa heti se tunne, että onneksi ei ole asiat noin huonosti.

Meillä on vertailukohteita vaikka kuinka paljon.

Hyvää on aina elämässämme enemmän kun huonoa, se on fakta.

Jos elät ajatuksella, että ompa nyt asiat huonosti, olet valintasi tehnyt.

Jos elät ajatuksella, että ompa sentään tuo ja tuokin asia todella hyvin, olet myöskin valintasi tehnyt.

Kummalla valinnalla luulet, että kehosi voi paremmin?

Elämä on juuri sellaista, miksi se on tarkoitettu. Pitää vain osata korjata se hyvien

asioiden sato, joka moneltakin jää korjaamatta. Kori huonojen asioiden sadosta ei niin kauhian paljo kiehdo, sillä niillä on taipumus peittää kaikki se hyvä, mikä elämässämme on,  alleen ja silloin ne kaikki mukavat asiat unohtuu sinne tunteiden pohjalle. Semmoista korillista on kovin raskas paitsi kantaa, myös lähteä purkamaan ja kuitenkin se purkaminen on ainoa keino heittää ne huonot asiat pois matkasta.

Nyt mää tarjoan siulle tuammosen joulupallokorin, johon olen tallettanut noin 16 hyvää asiaa ja sinun tehtävä on tehdä lista niistä asioista, jotka sinulla on tällä hetkellä hyvin. Ai mistä mää tiedän, että sulla on 16 asiaa hyvin.

No kuuleppas, kun niitä on jokaisen elämässä satoja.

Me olemme vaan niin arkisokeutuneita, ettemme enää reagoi siihen, mikä on olemassa. Jatketaanko siis?

Jokainen huomio vähentää huonon korin sisältöä samassa mittasuhteessa. Aatteleppa sitä. Ja joo, tää ei ole hölynpölyä, eikä mitään venkulajuttua, näin se vaan on. Koskaaan ei ole liian myöhäistä oppia katsomaan asioita niiden nurjalta puolelta, jossa se hyvä odottaa ottajaansa.

Onnea poimintaan!

 

 

 

 

 

27. marras, 2015

Meillä ihmisillä on jokaisella omia mielipiteitä eri asioista ja hyvä niin.

Syvällisiä keskusteluja ei synny, jos pysymme vain omassa "maailmassamme".

Monet keskustelutuokiot ja elämänkokemukset avaavat uudenlaisia näkökulmia. Tämä ei välttämättä tarkoita mielipiteen muuttamista suuntaan tai toiseen...se on joka tapauksessa avartavaa ja antaa meille mahdollisuuden huomata, kuinka laajoissa mittakaavoissa pienetkin asiat voivat olla.

Mutta mikä on pientä ja mikä suurta?

Se on jokaiselle omanlainen.

Usein läheiseksi ja suureksi asian tekee sen ajankohtaisuus elämässä...kun taas ajan hammas jättää monia asioita taaemmas ja näin ne pienenevät meidän mielissäkin. Toivon mukaan kuitenkaan asioiden tuoma oppi ei pienene.

Ihmisen mieli onkin erittäin monivärinen.

Siellä lojuu jos jonkinlaista "asetelmaa".

Siellä on varmasti omia mielipiteitä paljonkin, mutta kukaties useimmat ovat jonkun toisen, ryhmän, median ja yleisen hyväksytyn mielipiteen

Hyvä, että ajat muuttuvat.

Muuttuisipa myös median roolikin hieman.

Jospa iloiset, onnelliset tapahtumat saisivat enemmän sijaa heidän maailmassaan. Näin voisimme idättää enemmän hyvää kuin pahaa.

Medialla on hyvin näkyvä rooli tämän päivän lasten(ja aikuistenkin) maailmassa. Netti, tuo pitelemätön peijooni tuputtaa millon minkäkinlaista uutista tuutin täydeltä.

Lapsilla suodattimet eivät toimi samanlailla, kun aikuisilla, joilla on jo kokemusperäistä tietoa monestaki asiasta.

Siksi meidän aikuisten tulee olla suodattimena ja kertoa kuitenkin asiat aina totuudenmukaisina.

Muttamutta ajanhampaista sen verran, että se mikä ennen oli hyvää, ei välttämättä enää pidä paikkaansa.

Keuhkot eivät vahvistu huutamalla, välinpitämättömyys luo hyljeksityn roolin tiukemmin kehoon.

Hiukset eivät vahvistu niitä leikkaamalla, siihen vaikuttaa paljolti keholle sovelias ruoka.

Sanotaan, että kehon huonovointisuus näkyy melkeimpä viimeiseksi hiuksissa.

Olemme kaikki erilaisia, kehomme toimii pääasiallisesti samalla tavalla, tosin yksilöitä olemme myös siinä mitä kehomme sietää.

Eipä kuitenkaan hukata kallisarvoisia asioita entisistä ajoista. Siellä on paljonkin hyviä asioita ja yksi niistä melkeimpä ylitse muiden oli se, että vanhukset saivat vanheta kodissa, jossa heistä huolehdittiin. Ei tarvinnut mennä hoitolaitoksiin odottamaan vaipan vaihtoa.

Kotona vanhukset myös liikkuivat enemmän ja se piti heidän toimintakykynsä melkeimpä loppuun saakka virkeänä, unohtamatta seuraa, jonka he lastenlapsissa saivat.

Niijotta, puhutaan, suodatellaan, katsotaan mitä syödään ja ollaan lähellä heitä, jotka ovat lähimpänä olleet meitä..ja eikä anneta median äänen painua mielemme syövereihin.

Siksi me olemme kauniita, kun olemme omia itsejämme.

Sinä sisällät kaikki vuorosanat, oman elämäsi mukaan.

Eikö ookki vapauttavaa. Olla ja valita mitä sanoo.

Rakkautta päivääsi

 

 

 

 

 

2. marras, 2015

Huh,huh...lokakuun kisakiireet ja kireet nutturat takana. Neljä kilpailua yhdelle kuukaudelle on aika paljon, vai mitä ootte mieltä?

Mutta, nytkö pitäs alkaa pahnalla röhnöttää, nouwei..vai olikse huawei😋?

Lokakuun kilpatanssikisat meni suunnitelmien mukaan.  Viimesimmän niistä mie omistin äireen edesmenneelle ihanalle miesystävä- Petterille...hää oli kans kova poika tanssimaan ja hänen  syntymäpäivänsä sattui kisapäivälle. Siis viime lauantaina Porvoossa niiattiin/kumarreltiin Etelä-Suomen aluemestaruus Seniori 1-4 E-D luokassa ja samalla saatiin puuttuvat nousupisteet. Rapsahti vähän  ylikin, mutta sillä ei oo niin väliä.

Eli me päästiin luokalta. ED-luokan "kokeet" on takana ja nyt ollaan siis C-luokassa,kääk.🤪

Mutta ei täällä Honkatiellä oo kupolia kiilloteltu ollenkaan. Ehkä mun tanssivalle Raili tädille ja äidilleni, sekä Hannun vanhemmille tää on enemmänki mieluinen. Mut me ei olla koskaan valmiita. Never.

Videoita katsoessa, voitiin kyllä todeta niinku ennenki, että on paljon parantamisen varaa.

Mut hyvin on menny sekä E- että D-luokka... molemmissa 8 kilpailua ja tasan puolet niistä nuorempia vastaan.(Mistä moon saanu rohkeutta?) Mähän oon jo sennu kolmosen ikänen ja sevverran kankian olonenki. Mutta kun tuo Hannu läväyttää tässä pian 50 kehiin, niin sit siirrytään automaattisesti sennu kolmosiin.

Eilen kuitattiin kisat laskemalla pisteet ja tilanteet:

E-luokan saaliina on ollu 1 hopia ja 7 kultaa. ---->luokkanousu D:n

Sit meillä oliki parin vuoden tauko, eli alotettiin uudestaan tasan vuosi sitte ja multa oli "KADONNU" kaikki muistikuvat kuvioista..huh. Lihasmuistissa oli jotain liikkeitä mitkä tuntu vääriltä...että tsilviisii.

Taas D-luokassa arvostellaan erikseen lattarit ja vakiot, joten saimme

VAKIOISSA: 1x 4:s sija, 2xhopiaa ja 5x kultaa

LATTAREISSA: 1x pronssi, 2x hopiaa ja 5x kultaa

"Ei hattumpaa"🙂 Ollaan ihan(huom Ville ehkä) niinjanäin tyytyväisiä.😲

Mutta joo, kilpailut, tasot ja taitoluokat kovenee...huuuh.

VAKITA sai muutenki mahtavan mitalisaaliin Porvoossa...siellä oli ihan meidän salin mestareitakin lavalla ja heidän menonsa on ihan toista luokkaa, ku esim miun nysvääminen. Vakitalle ropsahti 4x kultaa, 4x hopeaa ja 5x pronssia.

Miten ihanat KANNUSTUSJOUKOT Vakitalaiset toisilleen onkaan, kyllä tuntu hyvältä kun porukka kannusti ja heilutti Vakitan lippuja.

Että oikeestaan puali voittoa kuuluu kannustajille, puolet valmentajille ja meille jää sit se treenaaminen..niin sen kuulu mennäkki.😀

Että simmonen rypistys tuolle lokakuun sattu kohilleen.

Täs on vähän niitä ja näitä asioita nyt ku pitäis alkaa rustaamaan.

Vaan ompa mahottoman lämmintä.

Äitini piipahti eilen ja hän totes että vuonna 1958 on ollu aivan yhtä lämmintä, sillon kun hää on minuu vuottanu ja tietty saanu tuossa lokakuu lopussa...lämmintä riitti marraskuun päiviin asti.

Jaa, se olis alotettava nuo normiduunit ja ei oo sekään helppoa...mikään ei oo, eikä tarvikaan. Tehtävä on, muuten ei edetä milliäkään.

Että simmoset mietteet alkavalle marraskuulle..olkoon se kaikille meille antelias, armelias, terveyttä ylläpitävä, aikaan saava ja tuokoon mukanaan unohtumattomia hetkiä rakkaiden ihmisten parissa.

Älä unohda ulkoiluttaa itseäsi.

😀

Ps. Kuvassa kuivaharjotusnuttura