9. kesä, 2016

Sisäisen kompassin käyttö tarpeellista

Nutturapää täällä hei.
Tää on käyttäny omaa sisäistä kompassiaan tänään metässä, ku tuo Vantaan kirkko meinaa vissiin kaadattaa yli puolet nuista ihanista puista.
Sus siunakkoon mikä hävitys siellä on.
Oikeesti siellä joutuu arvaileen, jotta minkähän tienhaaran valitsis, niitä valintamahdollisuuksia kun on monia ja kun osa poluista on iha ruokottoman näkösiä, kaadettuine puineen ja mutasine traktorin jälkineen.
Zööz zööz, pitäsköhän laittaa suntio tai joku kappalainen, sinne mehtälle, eikös se hoitele kirkollaki ympäristöä.
Kävin vähän tyynnytteleen jäljellä olevia puita ja rohkasemassa niitä. Kukaan heistä ei käyny ehotteleen, eikä onneks kertonukkaan ku sanoin etten taho tietää mitään(vink vink se miäs ko käy metässä "enemmän ku halaamassa" onko hää sit niinku metsän raiskaaja?)...Tahdon vain kulkea heidän seurassa, ihailla ja mietiskellä miten rauhoittavia ne onkaan.
Onneks puilla on niin julmetun pitkät juuret.
Työ että tiijäkkää miten syvälle ja minkälaisia lonkeroita siellä maan alla onkaan? uij uij, ku en tiijä itekkää...aavistan gyl.
Mutta joo, metsässä oltu, koilapoika tosin joutu oleen flexin päässä, ettei se päässy hervottomasti juoksemaan ja rasittaan nilkkaansa.
Mutta joo, kuvan Pyramidikiven puutki on kaadettu jo tuolla talvella...miten paljon pieniä kauniita yksityiskohtia raiskataan?
Ei ymmärrä , ei.

Toivottavasti kaadot pian loppuu ja metsä pääsee parantelemaan sitä mikä siitä on jäljellä.