19. helmi, 2016

Kävelevä aurinko

Hui senttäs.

Miten sitä onnii välistä niinmukakiireinen ja toisaalle suuntautunu, ettei ehdi kaikkiin suuntiin kurkottaa?

Sanokaapa se.

Ollaan jo oltu helmikuukauden sylissä toosi pitkään ja nyt vasta sain aikaseksi tuupata tänne ihteni.

Miten ihanaa että noita kauniita talvisia päiviä on sattunu jo tänne eteläänki, ollaan saatu nauttia lumestakin sen loskan ja ravan lisäks :)
Eipä oo ykstoikkosia säitä, ei.

Mikä mukavinta, niin tuo keltakultainen aurinkokin on tässä päivänä muutamana pilkahdellut. On hypellyt puiden oksilla ja sen lomista, vinkannut säteillään ympäri tonttia ja kaunistanut niin nurkkia kuin pihamaitakin.

Aaah, se tuntuu aina yhtä mukavalta ja tervetulleelta.

Aurinko on siitä mukava, että se hakee kohteensa, vaikka mistäLeveä hymy

Harva ihminen onki aurinkovastainen, hyvin harva.

Moni ihminen on jo itsessään aurinko, joka valaisee monen päivän pelkällä olemassaolollaan.

Sen huomaa jo huoneeseen astuessa, kadulla kävellessä,ohikulkijan katseessa tai siinä hymyn pilkahduksessa.

Mää tunnen tämmösiä ihmisiä muutaman, enkä mainitse nimiä, jokainen itsessään tietää, kuka on kenenki elämän "kävelevä aurinko" {#smileys123.tonqueout}

Eikä tää nyt  tarkoita, että aina pitäs olla naama korvissa kiinni 24/7 meillä kaikilla on paikkoja/tilanteita joita työstetään, tai asioita joille ei kyetä tekemään mitään ja silti ne vyöryvät yli.

Elämäntilanteiden mukaan jokainen meistä kulkee.

Mistäs me tiijetään, jotta hyö jotka eivät hymyile päivisin, ovatki niitä yöhymyiljöitä?

Kulkevat UniMaijan tahi -Matin kanssa ja valaisevat koko yötaivaan kulkijat omalla hymyllään. Ei tiijä, ei.

Jotta sormea on turha nostella ketään vastaan.

Kaikilla meillä on omat himmeät ja hehkuvat hetkemme.

Tarkoitus jokaisella.

 

Onnellista hymyn päivä- ja yövuoroa Hymyilevä