27. marras, 2015

Mitä mieltä mistäkin

Meillä ihmisillä on jokaisella omia mielipiteitä eri asioista ja hyvä niin.

Syvällisiä keskusteluja ei synny, jos pysymme vain omassa "maailmassamme".

Monet keskustelutuokiot ja elämänkokemukset avaavat uudenlaisia näkökulmia. Tämä ei välttämättä tarkoita mielipiteen muuttamista suuntaan tai toiseen...se on joka tapauksessa avartavaa ja antaa meille mahdollisuuden huomata, kuinka laajoissa mittakaavoissa pienetkin asiat voivat olla.

Mutta mikä on pientä ja mikä suurta?

Se on jokaiselle omanlainen.

Usein läheiseksi ja suureksi asian tekee sen ajankohtaisuus elämässä...kun taas ajan hammas jättää monia asioita taaemmas ja näin ne pienenevät meidän mielissäkin. Toivon mukaan kuitenkaan asioiden tuoma oppi ei pienene.

Ihmisen mieli onkin erittäin monivärinen.

Siellä lojuu jos jonkinlaista "asetelmaa".

Siellä on varmasti omia mielipiteitä paljonkin, mutta kukaties useimmat ovat jonkun toisen, ryhmän, median ja yleisen hyväksytyn mielipiteen

Hyvä, että ajat muuttuvat.

Muuttuisipa myös median roolikin hieman.

Jospa iloiset, onnelliset tapahtumat saisivat enemmän sijaa heidän maailmassaan. Näin voisimme idättää enemmän hyvää kuin pahaa.

Medialla on hyvin näkyvä rooli tämän päivän lasten(ja aikuistenkin) maailmassa. Netti, tuo pitelemätön peijooni tuputtaa millon minkäkinlaista uutista tuutin täydeltä.

Lapsilla suodattimet eivät toimi samanlailla, kun aikuisilla, joilla on jo kokemusperäistä tietoa monestaki asiasta.

Siksi meidän aikuisten tulee olla suodattimena ja kertoa kuitenkin asiat aina totuudenmukaisina.

Muttamutta ajanhampaista sen verran, että se mikä ennen oli hyvää, ei välttämättä enää pidä paikkaansa.

Keuhkot eivät vahvistu huutamalla, välinpitämättömyys luo hyljeksityn roolin tiukemmin kehoon.

Hiukset eivät vahvistu niitä leikkaamalla, siihen vaikuttaa paljolti keholle sovelias ruoka.

Sanotaan, että kehon huonovointisuus näkyy melkeimpä viimeiseksi hiuksissa.

Olemme kaikki erilaisia, kehomme toimii pääasiallisesti samalla tavalla, tosin yksilöitä olemme myös siinä mitä kehomme sietää.

Eipä kuitenkaan hukata kallisarvoisia asioita entisistä ajoista. Siellä on paljonkin hyviä asioita ja yksi niistä melkeimpä ylitse muiden oli se, että vanhukset saivat vanheta kodissa, jossa heistä huolehdittiin. Ei tarvinnut mennä hoitolaitoksiin odottamaan vaipan vaihtoa.

Kotona vanhukset myös liikkuivat enemmän ja se piti heidän toimintakykynsä melkeimpä loppuun saakka virkeänä, unohtamatta seuraa, jonka he lastenlapsissa saivat.

Niijotta, puhutaan, suodatellaan, katsotaan mitä syödään ja ollaan lähellä heitä, jotka ovat lähimpänä olleet meitä..ja eikä anneta median äänen painua mielemme syövereihin.

Siksi me olemme kauniita, kun olemme omia itsejämme.

Sinä sisällät kaikki vuorosanat, oman elämäsi mukaan.

Eikö ookki vapauttavaa. Olla ja valita mitä sanoo.

Rakkautta päivääsi