8. loka, 2015

Rakkauden huurua ja tunnetta

Hymy huurussa paineltiin karvarakkauden kera pitkin tienlaitoja, sekä ihanan kuuraisen pellon tietämillä.

Tämmöisinä aamuina voisin laulaa loilottaa ääneen ja kiljua ilosta, sillä huuru sai aikaan mielettömän hyvän olon sisimpääni. Se kutitteli sisälläni olevan pikkutytön mieltä ja kertoi ihanasta valosta, jota huuru lisää silmiemme eteen, pukien kaiken kauniiseen harsovaippaansa.

Miten osaisin sanoittaa tuntemukseni?

En kyllä mitenkään, liian vaikea rasti. Silmänisku

Jotain koitan kuitenkin räpeltää:

Tuon tunteen voi liittään onnelliseen odotukseen, kun tietää että on tulossa jokin/jotakin ihanaa...esim lapsuusajan jouluaatto, jota odoteltiin melkein "pissi sukassa". Lapsuususkesien jälkeen odoteltiin sisarusten tapaamisia, sillä vietimme usein kesiä eri paikoissa. (Kuka nyt viittä mukulaa ottas yhteen paikkaan? Leveä hymy) Tunne on samanlainen, niinku olis "muurahaisia housussa" jos nyt olen ton sanonnan oikeen ymmärtänyt. Ilo kieppui ja keikutti sydäntä lempeällä otteellaan.

Nytku puikahin tuonne tunteiden maailmaan, mieleen pälkähti myös omat lapsoset pikkuisina.  SydänSydänSydän

Miten monta kertaa he ilahduttivat ja antoivat arkeen runsaita rakkaudenpotkuja. 

Miksei mun taikasauvani toimi, sillä voisin joitain tuokioita elämästäni elää uudestaan ja uudestaan, aina vaan.

Sitä onnen tunnetta kun pieni lapsonen tassutteli yhtäkkisen päähänpiston saaneena eteeni, kietaisi pienet käsivarret kaulalleni ja sanoi: Äiti, mäh jakattan tua Sydän

Tai kun kuulet lapsosesi ensimmäisen sanan: Ihi.

Tai luet lapsesi tarhassa sanelemaa äitienpäiväkorttia, jossa sanotaan että:Mun äiti on paras siittäkö mä nukunLeveä hymy.

Lasten kanssa touhuillessa muistutin muistuttaa itseäni "rähmäisinä" hetkinä siitä, että joku päivä kaipaan juuri näitä hetkiä, myös tätäkin sekamelskaa ja meteliä. Näin se on ollut jo muutamia vuosia.

Lasten maailma on aito ja se on yksi asia, missä moni aikuinen kompastuu...valitettavasti.Surullinen

Jottamitäettäkuin....Punastunut Yhtään päivää elämästäni en antaisi pois....en yhtään.

Siellä muistoissa lojuvat sulassa sovussa, kaikenlaiset tiukat ja hempeät hetket. Niiden avulla olen vahvistunut, oppinut ymmärtämään ja tiedostamaan myös sen, että toinen ei koskaan määritä muuta kuin omaa minäänsä, vaikka tekisi sen sinun kauttasi.

Ihmiset peilaavat monesti itseään toisten kautta(tiedostamatta) ja tosi vaikea asia on hyväksyä toisessa se samankaltaisuus.

Se onkin vaikea rasti, tiedostaa tuo toisen määritelmä itsestä ja pitää kuitenkin oma tietoisuus hereillä.Tuntuu, että sen pitää olla hereillä alinomaa...sekin on tunne, tunne itsestä ja siitä minkälainen sitä on.

Ei kai sitä kukaan halua, että joku toinen maalaa tulevaisuutemme? Jos kysyisin ihmisiltä, uskon että kaikki vastaisivat: Ei tietenkään. Mutta, niin vaan moni tekee. Epäilee sitte itseään ja antaa elämänsä toisen ohjattavaksi.

Tunteet ovat elämässämme mukana ja niiden avulla voimme kokea monenlaisia asioita.

Paras tunne, jonka tähän päivään tahdon siulle välittää, on se, että RAKASTA ITSEÄSI ja HYVÄKSY se MAHTAVA ihminen mikä sinä olet!

Huipumpaa sua ei ole!

Kiipeä vaan sille omanarvon vuorelle ja pysy siellä tuiskuista ja tuulista huolimatta. Elämäsi on itsesi määriteltävissä.

Se olis nyt salaattitime...määmpä ratkomaan kerää lautaselle ja pistän samalla päiväkahaveet valumaan. Moon ansainnu ne.

Ps. Kuvassa näkyy kaunis huuru, joka toivon mukaan hyppää ja hytisyttää sinunkin sydäntäsi.