26. elo, 2015

Rokokoo

Elämässä on paljon tärkeitä asioita.

Jokainen voi sen myöntää. Meille kaikille tärkeysjärjestys monessakin asiassa on aivan erilainen, sekin on päivänselvää ja sallittakoon sen vapaus.

On kuitenkin yksi asia, jonka uskon monen laittavan ihan ykkössijalle.

Tärkeysjärjestys tapahtuu oma-aloitteisesti, melkeimpä automaattisesti, kun sitä pysähtyy sairauden äärelle.

Sairaus ja sen seuraaminen ovat aina viesti,kaikille läheisillekin:

Pysähdy ja HUOMAA mitä arvokasta sinulla on

ole läsnä tässä hetkessä. (Arvokas ei tarkoita tässä materiaalista)

Aika ei tee kauppaa itsestään, se ei odota ketään. Ajan voi pysäyttää vain tietoisesti.

Mitä tarkoittaa ajan pysäyttäminen?

Olla läsnä, olematta eilisessä, miettimättä huomista...olemalla tänään tässä, kenen kanssa nyt ikinä onkaan:

LÄSNÄ

tietoisesti.

Läsnä voi olla puhelimitse, kortitse tai miten vain, kunhan se aika, jolloin pysähdyt on tarkoitettu juuri siihen hetkeen ja sille henkilölle/asialle/tapahtumalle/luonnon kappaleelle, jota lähestyt.

Nämä hetket kantavat monien arkisten asioiden ylitse ja antavat mukavasti sitä puhtia kahteen suuntaan.

Sekä antajalle,että saajalle. Aatteleppa sitä Hymyilevä.

Meillä on ympärillä paljon läsnäolevia, elollisia asioita, jotka ovat pyyteettömästi aina tässä.

Esimerkiksi nyt luonto.

Luontoon pääsee useimmat omalla valinnallaan:

Astu ulos ja aisti luonnon rauhoittava läsnäolo, se voimauttaa, palauttaa monesta ikävästä/surullisesta asiasta, katsomaan myös niiden positiivisen puolen omalla mallillaan.

Luonto kukoistaa hetken ja alkaa kerätä voimia tuleviin koitoksiin, karistamalla ne osat itsestään pois, joita ei sisäisellä matkalla tarvita.

Se tiivistää voimavaransa ja pysyy näin koko pimeämmän/kylmän kauden läsnäolevana, tekee tietoista työtä itsensä ja muiden luontokappaleiden kanssa.

Luonnossa kaikki ovat sulassa sovussa keskenään ja tarvitsevat/ravitsevat toinen toisiaan...eli ovat läsnä!

Me ihmiset emme toimi samalla tavalla. Sääli. Olemme aika kaukana alkuperäisestä tietotaidosta, joka oli meillä sisäistä. Kuuntelimme luontoa, elimme sen rytmin mukaan.

Olimme läsnä, yhtä luonnon kanssa. Tietoisesti.

Tähän toivoisin pikkasen paluuta, askeleita taaksepäin, himppasen enemmän, mitä tänä päivänä jo pikkaisen onkin.

Menkääpä siis luontoon, tutkikaa, nuuskikaa, jalkautukaa, levätkää, uskaltakaa koskea,ihailkaa kaikkeuden suurinta voimaa.

Siellä on meille (melkein)kaikki, mitä ikinä elämiseen tarvitsemme.

Siellä voit maata, napa paljaana suuren Tammen alla ketunleipien vieressä, haistella mätästen ja havujen sekoittamaa raikasta ilmaa.

Ah, maistuu kyllä.

Tosin, meistä monikaan ei välttämättä selviytyisi metsässä montaakaan päivää, itseni mukaan lukien.

Semmosia "Rokokoo"-tallaajia meistä on tullut.

Palataan alkuun siis ja ollaan tänään läsnä. NYT.