19. elo, 2015

Viljelijät

Voi kuulkaa ihanat. Molin eilen ihan täpinöissäni, ku olin Mamin kanssa lääkärireissulla.

Jo aamusella mietin naamaa kammatessa, jotta kellonaika olis sopiva siihen, jotta voitas nähdä taas se "tuntematon" mukava mies,jonka kanssa ollaan muutamia sanoja vaihdettu ja halailtu.

Mitä mie näänkään, ko varrotaan käytävällä, jotta äitee huudettas tarkastukseen, sieltä kahvilan suunnalta tämä mukava mies hissukseen kävelee hissejä kohti.

Miten voikin tuntea niin suurta riemua, vieraan kohtaamisessa. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset,halattiin ja sain taas "päätteeks" poskisuudelman.Se sykähdytti, toden teolla.Sydän

Kyllä sitä voipi pienestä tulla iloseks.

Kuulin sit(udeltuani) että miehen nimi on Eero...aion panna hälle jotain pientä postia, eipä nuo varmasti montaakaan henkilökohtaista postia tänä aikana saa.

Lisäksi huomasin vanhemman, huonosti liikkuvan naisen, jonka jalat ei oikein pysyneet perässä, vaikka hällä oli rollis käytössä.

Hälle huikkasin, jotta tuosta suorituksesta pitäis saada jo Formulamerkintä....nainen selkeesti ilahtui, kun tokaisi hymyillen: "Ihan totta?"

Totta maar! Siis justiisa nuin.

Tiellä oli mattoa ja hiukan kaarrettakin,toinen jalka kulki huonosti ja toista joutui raahaamaan perässä, siinä on kuulkaa tahdonvoima täydessä tilassa, jotta matka etenee. Huh.

Ihan supervetonen nainen.

Missäpä on ne avuliaat suomalaiset on, jotka tukivat toinen toisiaan sodan aikana ja sen jälkeen? Niin, ne taitaa olla liian iäkkäitä. Ne tarvitsevat meitä, myös jo sota-ajan lapset.

Mutta meitä muita, jotka olemme lukeneet sodan ajoista ja avunannosta, meitä on paljon. Hu huu, missä te vaikutatte?

Eikö sitä yhdyskuntapalvelua vois ottaa käyttöön, jotta vanhukset sais edes jonkinmoista tukea siihen omaan liikkumiseen.Ei aina kaikesta tarvitse saada palkkiota, eihän?

Omanapaisuus ei riitä kellekään, ku se vanhuus on itsellä edessä.

Vai mitäpä ootte mieltä?

Mutta joo, uskon että moni tekee parhaansa ja on paljon heitä, jotka eivät kykene oman kuntonsa vuoksi avustamaan. Sen ymmärrän hyvin.

Mutta meille muille semmoinen hetkellinenkin avunanto on tai kysely on parempi kuin ei mitään. Sitä saa kysyä vieraaltakin, tarvitseeko hän apua, tai onko kaikki hyvin?

Niin mie (suupaltti ku olen) toimin.

Ollaan niinko viljelijät...viljellään apuja, rakkautta ja riittävää läheisyyttä.

Siitä se hyvä lähtöö kasvuun.

Uskotaan niin.

Sydän

Siihen mie luotan.

Pst.Bongasin myös iki-ihanan Ben Furmanin..siittä tuli myös hyvä mieli.

Taasko mää rutkutin?

Niimmää taisin, semmonen tättähäärä mää olen.Kuiskaus