10. elo, 2015

Ei pöllömpää elämää

Hippasen niinko vähän onnen pualella ollaan.

Ommeinaan takana leikkuutoimenpiteet, joissa itse en toiminu leikkaajana vaan potilaana.

Kyllä molin tätä jo vuottanukki, oli meinaan semmoisia kipuja aika ajoin, jotta oksat pois.

Olipa hiukka jännää vaikka olihan miulla rauhallinen olo.

Saattopa johtua siitä, jotta miulla oli mukava omahoitaja sekä leikkaava lääkäri...saispa joka kerta omalla asialla asioidessaan, missä sitte ikinä onkaan..niin samanlaisen tunteen. Luottamus oli ihan satajatuhatrosenttia, ellei nyvviälä vähä ylikki. Nii.

Missään muualla ei oo isua jälkeä paitsi tuossa vasemmassa kämmensyrjässä...on niinko olisin ottanu Tysonin kanssa matsin ja lyäny käteni tiiliskiveen...semmonen mustelma, että viikon kuluttuaki soon musta. Tiäsin sen ku leikkaussalissa tuli oitis 4 viheriää avustajaa ympärille häärimään ja se vasemmanpuoleinen täti tuikkas neulan tuohon ja se kopsahti luuhun asti, vähän meni syvälle...eli varmaan veti suonesta läpi. Ei haittaa, enkä siinä viittiny muuta ko pitää "turparullani" piukasti kii, että jos tua on ainoo mikä vähä meni metsään, niivvähällä selvisin. Luajan kiitos.

Enkä muuten muista millon olisin viimeks heränny niin heliään ääneen, ku leikkauksen jälkeen, oikeen kauniilla äänellä, melkeen ko laulaen joku heräämössä hoitaja visersi: Piiirjoo, jaksatko herätä?

Jaksoinhan mie ja het hyrisin tyytyväisesti  ja kiittelin ko mulla oli yllä semmonen lämpöpaperitsydeemi "peittopyyhkeen" alla.

Että soli mukava.

Nii, noista sairaaloiden peitoista, noommuuten nykyään todellakin peittopyyhkeitä...isoja, valkosia ja lämpösempiä ko lakanat.

Kaiken kaikkiaan eniten jälkiongelmaa aiheuttivat leikkauksessa käytetyt kaasut, jotka olivat todella turvottavia ja nousivat ylöspäin ruokailun jälkeen ja kävelylenkeillä...hmm, jos olisin muuten yksin kävelly, mut olis talutettu Peijakseen..meinaan oli hengenvedot sitä luokkaa..normipikkulenkillä miähen ja koiran kanssa vetelin henkeä varmasti sen viiskymmentä kertaa ja syvältä ja iha muutamana päivänä. Huh.

Onnex soon takanapäin, nyvvaan venataan että vatsalihakset kestää ja piäsöö tonne däänssalille...

Eilen tuli toisen kerran käveltyä Korsoon ärräkahveelle ja sieltä sit löyty viereiseltä kirppikseltä miulle semmone, melkeen mummonpyärä.

Ny ei tarvi ajaa etukumarassa, ei oo vaihteita ja mennään ihan manuaalisysteemillä etiäpäin. Senhän molin tilannu jo aikapäiviä sit, kauan kesti ennenko kohille sattu. Jo myö eilen kokeiltiin fillaria ja hyvin toimii...kiitollinen siitäkin.

Kaiken kaikkiaan, tästä se taas elämä suivaantuu etiäpäin.

Pieniä muutoksia on tietty matkassa, sillä nuarin täytti täydet 18veee...apuuva, mun pieni Nunnu, OnniManni, Putte, Puttukka, Jutti on 18 vee..huh.

Kyllä on taas tolla "ajanpyärittäjällä" ollu kiirus, hittolainen.

Eli mulla on nyt aikuislapsia, ei enää lapsilapsia.

Mistä niitä lapsia saa lisää?

Voiko niitä tilata?

Mää ottasin arkipäiviini pari kappaletta elämän sulostuttajia, jotta löytyis taas asioihin niitä luavempia, filosofisempia näkökantoja ja pääsis ihan luvan kanssa lattioitumaan...

Semmosia miätteitä täällä Asolassa.

Tilaan siis vipinää, naurua, tilauksia, mukavia turinoita,tyätä ja saapasmaan tavoin hyvää jädeä,

ko tuo kesä jatkuu, vai alko? ...Mä NIIN tiäsin tän.

Paa sääki kesähelmat, tah puntit paukkumaan ja mää fillarin selkään, anna sotkutahti jaloilla ja nauti, niimmääki eilen tein, oli vähän sellanen lapsfiilis....tiättekö:

Eka pyärä. Mulla. He heh.

No, tunne oli samanmoinen ku vetelin tualla Hiekkiksen hienojen peltojen viertä miäheni kans. Olin onnellinen.

Niin oon nytki, vaik on viälä pualkuntone olo.

Oo säki. Soon susta kii. Ei kenestäkää muusta.

Kävele joka päivä, kunnes ilo valtaa sut.

Jollei valtaa, avaa silmät.

Jollei sittekään, mää lekuriin ja tuu pois.

Viimestään sillon oot löytäny ilon, ko pääset kotios takas Leveä hymy.

Eikä pidä ny luulla, että ko mä kirjotan aina vaan asian/elämän parhaita puolia, niin ei pidä kenenkään luulla, ettenkö tuntis myös niitä huanoja...muut voi jakaa niitä, mää olen läpikäyni niitä, useamman ja ehkä niistä viisastuneena yritän jakaa semmosia mietteitä, mitkä pitää elämän langan himpan verran siellä hymyn pualelle..ko musta se sopii mulle paremmin. Ja soot ansainnu hyvää, toivottavasti tästä sait edes piänen pilkkeen silmäkulmiis.

Ps. Tua pöllöteos on myynnissä tuas mun kaupassa..YingYang tasapainoa...ite kulleki.HeheVau Millon alassuin millon ylössuin. Vuarotellen, niin se vuorovesiki kulkee.

Tsa. Solis salaattiaika, on nälkä tuas ihan navan alla. Se hyvä et siellä tuntuu joku muukin ku arkuus. {#smileys123.tonqueout}