20. heinä, 2015

Puhalluskukan malli

Aina on uusi mahdollisuus.

Elämä tuo eteen outoja, rakkaita, ihmeellisiä ja vaikeitakin asioita joita joutuu sulattelemaan pitkään. Jokaisella tapahtumalla on oma tarkoituksensa, joka aukeaa tai on aukeamatta.

Erityinen huomio tulisi kiinnittää niihin tapahtumiin, tekoihin ja tunteisiin jotka toistuvat ja jotka eivät tunnu miellyttäviltä. Niitä pitää "pureksia" pitkään ja hartaasti.

Miettiä niihin toisenlaista näkökantaa.

Miksi se tuodaan eteen aina uudestaan ja uudestaan?

Onko jotakin oleellista jääny huomioimatta?

Onko tällä jokin syvempi merkitys? Kiellänkö itseltäni opin vai toiselta mahdollisuuden? Pitäisikö muuttaa suhtautumista?

Katsoa asiaa toiselta kantilta?

Miten ja mihin tämä vaikuttaa pitkällä tähtäimellä?

Filosofinen näkökanta huomaa aina uudenlaisia ulottuvuuksia ja käänteentekeviä vaihtoehtoja.

Ihminen on usein niin jumittunut opittuihin tapoihin tai niihin malleihin, jotka hän on omaksunut toisilta.Erityisesti ollessaan stressaantunut asioista, sitä ei osaa muita kuin yhden tavan reagoida. Sen opitun.

Usein se tapa on sisäänpäin kääntynyt, vaihtoehdoton malli.

Elämä on syntymistä ja luopumista ja siinä sisällä tunteiden aaltoliikettä.

Milloin tuulee ja milloin on tyyni.

Niitä perusasioita ei voi muuttaa, mutta suhtautumistapaa kylläkin.

Heti ensi-istumalta on vaikea hyväksyä asioita, jotka kirpaisevat, mutta useamman kerran niitä "purtua" ne alkavat hieman pehmetä ja silloin olisi mahdollisuus tarkastella niitä uudelleen.

Ihminen oppii joustamaan usein omien lastensa kautta, sillä he ovat parhaimpia opettajiamme, niinkuin mekin heidän.

Lapsilla on myös tallella se filosofinen näkökanta ja ratkaisukeskeisyys:
Siksipä noita "Lasten ja imeväisten suusta" kulee usein monenlaisia osuvia lausahduksia.

Olkaamme lastemme kaltaisia.

Avoimia, aina valmiina uusiin tilaisuuksiin. Rohkeita kokeilemaan erilaisia toimintamalleja. Valmiina kaikenlaisiin innovatiivisiin ideoihin.

Lapset ovat luovuuden kukkasia...jotka me aikuiset ja koulumailma ym usein nihdämme pois vapaasta tahdostaan. Kuunnellaan, opitaan ja lattioidutaan lasten tasolle, silloin voimme ottaa vastaan uudestaan "luovuuden kukkasen" sisällemme.

Annetaan sisäisen kukkamme loistaa ja tarjota kaikille kanssakulkijoille "kauneutta" sisältä käsin.

Ollaan ikuisessa kukassa, aina uudelleen ja uudelleen.

Niinkuin kaunis "puhalluskukka".