23. tammi, 2015

Aika on NYT

Juuri tässä tilassa on kaikki aika,

mitä meillä on.

Aikaa ei voi tallentaa, varastaa, kopioida

tai muutenkaan säilöä.

Elämä ei esittäydy eilisissä eikä huomisissa, elämä on nyt.

Kuitenkin moni meistä elää eilisen muistoilla, uskaltamatta kohdata tätä päivää.

Moni taas elää huomisen haavemaailmassa ja unohtaa tänä hetkenä itsensä ja läheisensä.

Jokaiselle on kuitenkin aika ajoin tervettä muistella ja luoda haavekuvia/tavoitteita huomisille, muistaen kuitenkin että ELÄMÄ käydään paraikaa.

Emme tee uusia muistoja, jollemme elä nyt.

Emme voi luoda uusia haaveita, ellemme ymmärrä tämän hetken tärkeyttä.

Vain vanhuksille aika antaa armoa NYT- hetkeen...

Sillä ihmisen vanhetessa, elämäkin  lähestyy häntä kunnioittaen. 

Hivuttaa hissukseen  lähemmäs rajaa jossa aistit himmenevät,

unen tarve lisääntyy ja syvenee...kehon toiminnat hidastuu.

Tässä tilassa sitä usein elää voimakkaammin muistoissa, ei suunnitella tulevia vaan eletään niissä hyvissä eilisissä ja kaikenlaiset pahan muistot  valuvat yltä pois.

Keho valmistautuu hiljaisuuteen jossa voi paremmin kuunnella sisintään, sydämen ääntä ja tuntea  mikä elämässä on aitoa, mikä merkityksetöntä.

Näkö heikkenee, koska materia menettää merkityksen, vauhti hiljenee sillä elämää ei juosta vaan se otetaan nautinnollisesti vastaan.

Vanhuusaika on armollinen monin tavoin, jos ihminen on tankannut "oikeanlaista polttoainetta" ja muutenkin säästynyt sairauksien kompasteluilta.

Meidän kaikkien olisi hyvä olla  tekemisissä vanhusten kanssa, jotta voimme pysäyttää kiireen ja kuunnella elämää,sydämelle rytmitettynä.

Miten kauniisti vanhukset muistelevat eilisiä, iloitsevat niistä kuin tapahtumat  olisivat tätä päivää. Vanhukset myös ovat antaneet paljon asioita anteeksi.

Tämä on siunaus, suuri lahja,

unohtaa ja antaa anteeksi.

Suurimman palveluksen teemme silloin omalle keholle.

Laskea irti ja elää tasapainoista elämää, siinä on vaikeusasteita useita satoja, mutta kun sen tiedostaa ja tekee työtä pikkuhiljaa..asia etenee, se on selvä.

Nouseehan se jalkakin korkiammalle ja muutki tavoitteet, kun sen eteen tekee työtä. Näin myös anteeksiannossa.

Itselle on myös hyvä antaa anteeksi, sillä eipä vielä eteeni ole tullut persoonaa, joka olis valgia ko vastalypsetty maito.

Mutta asiaan.

Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitsemme...eiliset ja huomiset ovat edellisillä ja seuraavilla sivuilla....ne kulkevat mukana, mutta niiden mukanapitäminen joka hetkessä ei ole kellekään hyväksi.

Poikkeuksena vanhuuden tuoma oikeus, sillä niinkuin totesin, vanhuus pudottelee sieltä niitä kehoja rappauttavia asioita pois ja elää siinä "kulta-ajassa".

Caroline Myssin tuotantoon olis hyvä tutustua...siinä puhutaan muunmuassa "haavakielestä", joka oli hyvinkin valaiseva.

Ihminen voi jäädä kiinni määrättyihin tapahtumiin, niin että aina viitataan johonkin "elämän stoppiin" ja vastapuoli joutuu sen aina huomioimaan.

Sillon kehossa tapahtunut "shokki" on saanut yliotteen ja haavakielen käyttäjä ei suostu laskemaan tästä tilanteesta irti. Voi vaan kuvitella mitä se tekee keholle.

Eikä tää nyt tarkoita ettei asioita saa muistella, tottakai saa, mutta niiden kautta ei pidä elää, sillä elämä menee aina eteenpäin.

Tästä hetkestä alkaen.

Aina.

Samaan suuntaan.

SydänSydänSydän

Älkää siis unohtako vanhuksianne.

Heillä on tunteet

myös teitä kohtaan.

Eikä tästä tarvi nostaa kenenkään erityistä kissaa pöydälle, sillä me ihmiset olemme erilaisia.

Tiedän kiukkusiakin, pahansuopia vanhuksia, niinkuin nuorempiakin...jokaiseen tulee suhtautua juuri heille sopivalla tavalla..yleissääntöähän ei ole...ja mää mikään sääntöjen laatija ookkaan, kuhan tässä hiukan raaputin päätäni Leveä hymy

 

Jotta solis noin tälle päivälle mietitty.

Mitäs sie oot tänään miettiny?

PST. Kuva on googlesta.