8. tammi, 2015

Vanha män ja Uus tuli

 Taas kerran  saatiin vanhasta osa  jättää taakse ja ottaa vastaan uutta ihan yhtäaikaa, näin suomessa.

Jotenki tää vuodenvaihde oli kuitenki erilainen.

Hmm-jaa, miksikö?

No mulle henkilökohtasesti siks, että alkaa ihan mielettömän intensiivinen koulu, tapahtumarikasta opettelua sekä mielen, taiteen että tanssin saralla...moon ihan jotta JIHAA!

Sanoinko jo?

J I H A A !

Niin onnellinen, että jollen seisois tukevasti kahella jalalla(tosin nyt painelen näillä pehmukkeilla tuolia) niin melkeen saattasin jopa horjahtaa ja piänuppi saattas hiukan täpinästä täristä...he heh.

Jotain vanhaa jätin myös taakse. Selkeesti huomasin etten enää sure asioita, joihin en voi vaikuttaa...ne menköön omalla painollaan.

Lisäksi en puskenut läpi tuota Uuden Vuoden kalenteria tälle vuodelle, sen aika tulee myöhemmin, jos on tullakseen.

Teen asioita, jotka tuntuu hyvältä ja jättävät myös saman jäljen kehooni.

Siten voin itse paremmin ja näin ollen myös ympäristöni.

Eikö? Oothan samaa mieltä? Hymyilevä

Maailma ei ole kovin kummosesti muuttunut, mutta itsessäni huomaan tietoisia muutoksia, jotka on ikäänkuin "pälkähtäneet" päähän vai olisko sit joku ripotellut ne tiedot "eteeni".Sydän

Eli olen ottanut selkeesti, aika ajoin, tarkkailijan roolin itseni suhteen.

Näin tuntuu tosi hyvältä.

En laske itseäni toisten olotilaan, kuitenkaan en ole välinpitämätönkään.

Tavallaan olen asettanut itselleni sisäiset ja ulkoiset rajat, olematta kuitenkaan sidottu mihinkään vastentahtoisesti.

Mun maailma pyörii niin kuin itse sitä pyöritän ja tää on totta ihan meidän kaikkien kohdalla.

Muistan tilata Universumilta vain hyviä asioita, ihan kaikille..sillon se toimii parhaiten Leveä hymy

Uskokee vuan!

Olen tässä "kasvattanut" myös sisäistä tietämystä hyvien kirjailijoiden avulla. Jos kirjan teksti sytyttää jotakin, olen siitä enemmän onnellinen kuin jostain bingovoitosta.

Hauskaa onkin, että kouluvaihe alkaa itseanalyysilla ja sepä onkin mukavaa. Itse olen jo aikapäiviä todennut monessa kohtaa, että koetut asiat ja niiden tulo elämään, vaatii niiden punnitsemista ja sitä miten ne sinua eteenpäin koulivat.

Katkeruus kantaa aina vertavuotavaa haavaa, joka valuu aina eniten sisäänpäin...ja mun ei varmaan tarvi tähän kirjottaa, mitä se tekee sisäelimille, eihän?

Siispä tämmösten mietteiden ja uusien asioiden kanssa pääsen (NIINNIINNIIN) tänä vuonna(toivottavasti vielä jatkuu) työskentelemään.

Mut joo,

tähän mua on saateltu koko ikäni,

sen tiedän.

Ja siitä olen todella  kiitollinen.

Yksikään askel, sana, teko tai tapahtuma ei ole ollut turhaa. Ymmärsit aivan oikein. Kaikella on tarkoitus. Me valitsemme tien mihin suuntaan kasvu lähtee. Ja huomaa:

Aina voi vaihtaa suuntaa.

AINA.

Niiden kautta olen lähempänä tarkoitustani ja niiden antaman kasvun kautta aion kasvaa edelleen ja uskoa omiin mittoihini,

nimenomaan niihin, jotka itse itselleni asetan.

Minä olen omalla tielläni juuri näin.

Kiitos kiitos kiitos.

Elämä kukkii, jos sitä muistaa kastella oikeilla ravinteilla ja suurin kasvuravinne on, tietenkin RAKKAUS.

Pilkettä päivääsi ja oohan itsesi paras kaveri...

sillä vain sinä tiedät

miltä tuntuu olla rikkonainen tai ehyt.

Kasta itseäsi with LOVE.