21. loka, 2014

Haavelaiva

Haavelaivassa on hyvä matkustaa.

Sen kyydissä voit itse valita matkatoverisi, voit valita näkymät, kokemukset, tunteet ja ennenkaikkea voit olla pois "tästä hullunmyllyn pyörityksestä".

Mitä useammin ruokit mieltäsi haavelaivan kyydissä, sitä useammin lataat sisällesi hyvää oloa ja opit huomaamaan, että ONNI ei koskaan ole kiinni toisessa ihmisessä, vaan sinussa itsessäsi.

Jos annat sen olla.

Eihän sekään väkisin tuputa kyytiin...kyllä se tietää millon on aika olla esillä, jopa niin vahvasti että sen huomaa myös vastaantulijat. Varmaan jokainen teistä on kokenut sen tunteen kun Onnenhyrrä pyärii sisällä ku väkkärä, eikä sit millään saa lopetettua sitä sisäistä hymyä, joka väläyttää aika ajoin hammasrivistön esiin.

Mikä ihana tunne.

Onnellisen olotilan ja haikeuden löytää myös muistojen laivasta, siihen ei tarvita usein edes pysähdystä, sillä tuo laiva seilaa mukanamme alinomaa. Sen kanssa voi kulkea tunteiden ja edesmenneiden aikojen mukana.

Olipa ne sitten hyvät tai huonot ajat, kaikesta on syytä olla kiitollinen, jos mielii saavuttaa kehoon ja mieliin tasapainon.

Onni syntyy usein siis rakentamalla, raivaamalla ja antamalla tilaa kaikelle sille, mikä ei ole rahalla  ostettavissa, sillä niiden kautta löydetyt onnen hetket ovat päivämääriltään iättömiä.

Niille ei tarvitse asettaa parasta ennen -leimaa, tai käyttöohjetta sen pesemiseen.

Ne eivät vanu, haalistu, eivätkä ne ole keneltäkään toiselta pois.

Voit ihan kokeilla, kysyä naapurilta jotta ootko vähemmän ilonen, jos mie tässä vähän naureskelen? Ha hah...saattaa olla jotta siin on pian kaks kihisijää.

Jokaisessa päivässä meillä on aamulla mahdollisuus valita, elääkö päivä valittaen vai hymyillen.

Hymyn seura

on siitä mielenkiintoinen, että se napsahtaa kuin nakki vastaantuleville, jos heidän kanssa on sananvaihtoa.

Sama voi toimia valitusten kanssa, mutta molemmissa on tärkeää vain se, suostutko ottamaan saman energian ja kulkemaan sen kanssa.

Itse pyrin tuohon

"noitamaiseen luudan lakasuun"

jos kuuntelen nurisijaa ja hänen rakentamia mielikuviaan. Enhän mä ny hittolainen tahdo pilata päivääni, jonku toisen ohjaamana...ja luovu tuosta kehoa hellivästä onnen tunteesta.

Elämä maalataan juuri niillä väreillä, johon pensselisi sutaset...jos siellä on jonkun toisen tahroja...niitä on syytä tarkastella, kiittää ja sanoa, jotta tervemenoa, en tarvitse sinua enää.

Sama toimii omien tahrojen kohdalla.

Annetaan siis syksyn tehdä rauhassa työtään, sen merkittävät tulokset näemme keväästä kesään, siihen asti se kulkee ahkerasti sisäänpäin kääntyen ja haaveilee vehreistä niityistä ja aamukasteen raikkaudesta.

Haavelaivan koon määrittelet itse.

Eikoo mahtavaa.

Susta voipi tulla laivanvarustaja.

Mie jo olen.

Miun koira taas tuppas aamusella rakentaan itelleen HALLOWEEN naamaria, vähänkö ilahduinLeveä hymyIhana poika.

Ilonen hännänheiluttaja.

Maailman lahja miulle.

Kiitos siitä.

Ehottomasti tuo poika on miun haavelaivassa.

Saapi klovnin osan...

VilliKaapo the KlovniVilli

Ai miksi klovnia ei hymyilytä Kuiskaus...noooo, mä pyllistelin kameran kans....enkä ollu kauhian kiinnostunu pallosta....