11. syys, 2014

Pariisin patonki koukuttaa

Pahnan kautta syksyyn, niin se taitaa mennä.

Nollauksessa kaikki, kehoa myöten.

On se ihmisen keho viisas ja maltillinen.

Maltillisempi ku mieli.

Kun sitä aikansa rääkkää, elintavoilla-millä hyvänsä,

kyllä se osaa kertoa jotta missä nyt meni metsään oikeen satalasissa.

Miulla se tais osua tuolle ihanalle Ranskan reissulle.

Tietosesti toimin juuri kehon vastaisesti...ja juu, tiedän.

Tyhmänrohkeaa.

Vaikka olen vielä kipeenä ja puistattaa pelkkä ajatuskin siitä, että saisin tuon mahtavan vieraan täysissä voimissaan jylläämään, en kyllä mitenkään pysty hahmottamaan minkäänlaista tapaa, jolla vois Pariisissa käydessä välttyä ranskalaisten jumalaisilta patongeiltaan.

APUA...

Sorruin.

Sorruin jokaisena päivänä.

Viimeisenä päivänä jopa vetelin nuita ihanko ennen vanhaan lapsuudessa, ku se ranskanleipä maistu niin hyvältä.

Joskus paremmalta ku pulla.

Uups.

Sairas

Ja se on mun mittakaavassa hiton paljon.

Enemmän ku riittävästi. Nii.

Mutta joo, tuo taisi riittää kehon heikentämiseen(kesämässäilyjen lisäks) siinä määrin jotta jossaki kohtaa vastaan asteli itse pikkupaholainen, heilutteli kätöstään ja huikkas jotta:Ihanaa, että olet kaivannut minua...

Auuuu, minäkö?

Kaivannut?

Itkevä

Vetihän se miut veteläks.

Ruoski kehoa mielin määrin ja huusi: Tahotko vieläkin lisäaineita ja herkullista patonkia ja kun en kyennyt juuri puhumaan,

nostipa tuohduksissaan julmetun pääkivun.

itkuahan mie jo siinä vaiheessa väänsin..

 

Keho anto kyllä merkkejä tuon kelmin olemassaolosta jo päivää aikasemmin.

(miksen kuunnellut ja totellut??????)

SurullinenSurullinenSurullinen

Tunsin käsivarsissa särkyä ja vasen korva huusi ajoittain apua, minkä humpsutukselta(tiiättehän sen tunteen, ku joku irrottas ja laittas pehmeetä tulppaa korvaan vuoronperään) sai siihen mahdollisuuden.

Kurkku tuntui siltä, että kohta lähtee semmonen riivinrautabasso että eiku solistiks hevaribändille vaan.

Sillon se mopo(lue:virus) karkas...

Päästeli ylinopeuksista piittaamatta kehossani varpaista hiuspehkoon asti.

Se oli kylässä,

     vahvana ja vihaisena

Särkynyt
 sydän

Ei auttanu muu kuin kallistaa takaraivokipuinen pää tyynylle, antaa kivun jyskyttää otsalohkossa ja uskoa että kyllähän mä tästä selviän parissa päivässä.

Niinku aiemminki.

Muttamutta, muisti heittää ja mielihalut ovat olleet hallitsemattomat.

Onhan sitä vedelty tuon tuostaki kesän ajan niitä "superhyviä" ja keholle tarpeettomia aineita millon minkäki leipäsen, namin tms muodossa.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sanotaan.

Sanoisin siihen jotta, mielihalujen hallintaa vailla oleva pää on samassa sonnassa.

 

Jotta, Pariisin reissu tuli tehtyä ja koettua vaikka mitenmoisen kauniita, silmiä hiveleviä taide-elämyksiä, sielua sykähdyttäviä arkkitehtuurillisia ratkaisuja ja kaikenmoisia Chanson D` amour- tunteita SydänSydänSydänhttps://www.youtube.com/watch?v=2Q9MTJokc4A

Siispä suosittelen teille kaikille: Menkää Pariisiin ja nauttikaa katukahviloiden hulinoista ja antakaa sydämenne asettua rakkauden hyrinään.

SydänSydänSydänSydänSydänSitä se Pariisi onSydänSydänSydänSydänSydän

Rakkautta patongillaKuiskaus

Mut jos tuutte kipeiks...ootte tehny valinnan. Ihan ite.

Onneks mä jo melkein elän.

Kunhan työstän nää viimeset rippeet kehostani ulos Gusarofin cocktailien myötä:

Tässä simppeli ja viimesen päälle tiukka ohje:1 verigreippi

                                                                      5cm inkivääriä

                                                                      2 isoa valkosipulin kynttä

                                                                      1 dl vettä

                                                                     Blenderissä sekasin ja nassuun.

Kyllä lähtee.

Meinaan tukkaan "pesineet punkitkin"....9:s sairaspvä menossa.

Cocktail ohjeen muistin vasta eilen.

 

Siinäpä "synnintunnustusta" ja "palkka", samassa säkissä Hehe

Kiitos kun sain viettää tuokion kanssasi ja

olehan varovainen niiden kaikenmaailman väriaineiden kanssa.

Niillä rakennat kehoasi päivittäin.

Nymmää muistan taas pitkän aikaa malttaa ja pitäytyä kohtuudessa nuiden jauhojenki kanssa.

Soon näin.

Mie huomaan et täällä käy paljo porukkaa...IHANAA, tootta mulle semmonen kirjottamisen vimman muusia..

osaatko ny lukea tittelis?

Kesäsiirtolastaki oli kiva kirjuutella mamille, ko se aina muisti sanoa, jotta kirjota lisää, on kiva lukea sun kirjeitä.

Ja miehän tyttö kirjuutin. Intopaukkuna.

Te tunnette miusta sen kirjottavan hahmon, mut mie en tunne teitä ees piponne väristä.

Virkatkaahan jotain tuonne kommenttisarakkeeseen, täytyyhän taloon tullessa sanoa ees päivää, eiköpä? Ja tää on tämmönen Pirjon "lokitalo" Villi

Kiitusta ja kaunista, sumuista syyspäivää.

Miun aika vuodesta ja täällä mää edelleen löntsötän.

En oo kyl kauaa.

Sovittan et tää oli semmonen nollaus ja syysstartti kaikelle kauniille.

Siulleki.

Vau

Siis https://www.youtube.com/watch?v=841qROPZpxs

Stand by me- mieki oon siuta varten.

Ps Kuva on Louvren taidekokoelmasta Leonardo da Vincin maalaama ja nimeltään Saint Jean-Baptiste