27. elo, 2014

Tähellinen hetki

Eilisellä koiralenkillä näin semmosen tähdenlennon, etten ikinä ennen. Kuusamossa nuita tavallisia on bongattu useampi samana iltana,

mutta yksikään ei ole "läikähtänyt" sillee et

4 suuntaan lähti kirkas valonsäie

Se oli oikeesti ihmeellinen näky. 

Ja joo, kyl mulla oli silmät auki, muutenhan olisin kompuroinut koiran ja remmin kanssa...et elä yritä Vau

Eikä muuten ollu lentokonekaan...hmm mitä vielä voisit keksiä?{#smileys123.tonqueout}

Tää tapahtu 2 kertaa, sit se häviski pilvien sekaan, kuitenkin aika pitkän kaaren verran sain seurata sitä...mulla on kyllä tähän oma versio mitä tuo tarkoittanee, jokainen voi pähkäillä itessään tai jättää pähkäilemättä...sen vaan sanon, että kyllä tuli muikia ja onnellinen olo.

En oo aiemmin tienny et tähdenlentoja voi olla erilaisia. Luulin et ne on niitä samoja ku ne kulkee vaan eteenpäin omalla pikkuvalollaan(täältä katsottuna).

Eli normijonossa, kaikkien säädösten mukaan..heh heh.

Onneks löytyy tuammosia speciaaleja, jotka panoo iltasen koiralenkin hehkumaan.

Kyllä meidän jokaisen ihmisen valo ja hehku on sitte ihan pikkiriikkinen verrattuna taivasvaloihin....mutta sitä omaa valoa voi kukin kasvattaa...ja siihen tarvitaan niin kovin vähän.

Monikaan meistä ei ymmärrä kuinka sanat ja teot elävät ihmisen kehossa vielä pitkään ja että "elävältä hautaaminen" on omien tunteiden tukahduttamista.

Onneks ihmisen mieli on jokaiselle omansa, sillä mielen avulla ihminen kykenee suoriutumaan myös tuskallisista ajoista.

Haavat eivät ole laastarille peitetyt, sillä ne ovat avoimia kunnes ne puhalletaan hautaajan toimesta.

Kuitenkaan ihmisen tunteita, kokemuksia ja yhteisiä hetkiä ei kukaan toinen voi mitätöidä.

Jokaisella meillä on oma tunnemaailma ja sitä ei pidä eikä saa sekoittaa toisen kokemuksiin.

Vaikea asia monellekin...itse tajusin tuon 17 vuotiaana, ku vaihdoin työpaikkaa ja siellä varoteltiin pomosta...

Mää näin sit painajaisen ja sen jälkeen päätin et en kulje toisen kokemusten mukaan, vaan katon minkälaisen kokemuksen hän minussa herättää..

Kannatti katsoa. Oli rehti ja mahtava pomo.

Muisti myö minut ja tarjos töitä Finnairin sähköpuolelta myöhemmin. Valitettavasti olin jo vaihtanut toiseen työpaikkaan..joka oli tunneperäinen, muuten olisin kiljuen mennyt lentokentälleVilli

Olin kyllä eilen illalla sitä valoa vaillaki, ku yritin tuossa 21.30 aikaan mennä mehtään viemään sinne eläinten ruokapaikalle leipee, siemeniä,pähkinöitä ja kauroja...mutta hittolainen...siellä oliki niin hurjan pimiää et oli pakko kääntyä takaspäin...olisin varmaan telonu itteni siellä kantojen ja juurakoiden seassa...jotta se retki mänöö uusiks.

 

Kyllä me niin pieniä ollaan...mut koskaan emme "kasva" toista mitätöidessä.

On paljon asioita, jotka pitäis nostaa pyykkinarulle kuivamaan...aika, jonka elämme on mittaamattoman arvokas asia ja yhtään päivää emme saa takaisin.

Toivonkin kaikille rakkautta rintaan ja ennen kun sanotaan tai tehdään asioita kannattaa kysyä itseltään: Mitä RAKKAUS tässä kohtaa tekisi tai sanoisi?

Olen kuullut tuon pariinki otteeseen, toisen kerran kuulin sen hyvin rakkaalta läheiseltä. SydänEikä tuota voi unohtaa.

Ei siis aiheuteta kyyneleitä vielä -  kun meillä on matka kesken....kun se loppuu, ne kyyneleet tulee takuuvarmasti.

Vedän tähän saman linjan ku sanoin lapsillekin, että meillä ei kotona oo yhtään enkeliä.(Tosin heille sanoin et meillä on kotona vain enkeleitä, kun etsittiin syypäätä johonkin asiaan, sillon ku ne oli pieniä - eikä heidän sanojen mukaan kukaan ollu tehny mitään)

Elämä muuttuu ja ihminen kasvaa, niin käy melkein kaikille.

Ja ainoa oikea kasvusuunta on sisäänpäin.

Ulospäin kasvaessa, olemme hukassa, arvomaailma on keikahtanut materiaan...peilistä et näe sieluasi, näet vain sen kuoren, joka on jäävä tänne käyttökelvottomana.

Sisimmän kasvun saat mukaasi täältä lähtiessä.

Siinä on ihmisen kallisarvoisin kukkaro.

Jotta rakkautta sinulle, koskaan ei ole liian myöhäistä rakastaa itseään ehyeksi.

https://www.youtube.com/watch?v=tmZDidTm4A8&index=13&list=RDHCZJp5e0NMXlk