8. elo, 2014

Olisimpa valosi

Kevyellä mahtava voima.

Auringon säteet tulevat kysymättä lupaa. Pujottelevat tiensä nuhruisille olkapäille, kisailevat kilpaa varjon kanssa kesämekkojen helmoilla, uskaltavat esittää kaiken sädehtien.

Ollappa meillä ihmisillä samanlainen kyky. Miten hienosti sitä voisikaan soveltaa ihmisiin, jotka ovat murheen murtamia...ojentaa surun kämmenelle säteen, joka heijastaa maailmaan sen kaikkeuden suurimman asian: rakkauden ja sen lämpimän, sykkivän, ymmärtävän ja kaikki voittavan voiman.

Tähän on vielä matkaa, uskon että meillä kaikilla. Eihän myö olla mittään Pyhiä Neitsyitä yksikään...mutta on hienoa että aina on varaa parantaa..ja paraneminenhan lähtee siitä tarpeesta, jonka tulisi täyttyä, eiköpä?

Sikshän myö ollaan tänne tultu, kokemaan, tuntemaan, ymmärtämään, rakastamaan ja auttamaan...on myös hienoa jos jokainen kokemus on se nurkka, jonka takaa löytää oivalluksen..helpoimmin sen löytää kun kysyy itseltään:

Miksi tarvitsin tämän kokemuksen?

Olenko sen kautta oppinut itsestäni jotain?

Sillä vaikka asiat näyttäytyvät välillä mielipuolisina, niiden taustalla on aina oppi...kunhan opimme lukemaan rivien välistä.

Toisilta voit ottaa mallia,joko niin että kuljet samaa reittiä tai niin että näet, että tuo tie ei ole sinua varten. Tai jopa niin, että nippaiset palan sieltä ja toisen täältä.

Kaikki kasvattaa, tavalla tai toisella.

Olisimpa tänään valosi,

keikkuisin kämmenellesi

ja näyttäisin kauniit kasvosi

koko maailmalle.

Sydän

 

 Sinä

olet jo valo monelle,

mutta voit olla sitä kaikille

monella tapaa.

Siihen tarvitaan vain päätös.

Sinun, sellainen.