29. kesä, 2014

Kaivetaan yhdessä

Tänään on saanu olan takaa lapioida, lapioida ja lapioida

..tosin aika varovasti kylläkin, ettei niskat ja takaraivo tykkää kyttyrää.

Mie sain maahan 3  marja-aroniaa...ja  kele ku siellä oli tiellä putki niin suunniteltu 6 jää nyt sit viiteen, onneks ei kaupassa ollu ku nuo 3, ettei tarvinnu yhtä laittaa oman onnensa nojaan. Täytyy nuo pari hakea sit muualta.

Kaapokin oli innolla mukana, sai kaivettu sekin 3 kuoppaa "omalle tontilleen"

Saapas näkemän millon marja-aronioista saa kunnon sadon.

Nuo Sinnun antamat kun ovat jo lopahtaneet, skniif. Ja täytyyhän sitä elää ajatellen huomisia, ei niitä aroniota ikuisesti ystävältäkään saa.

Siinä on kuitenkin marja, joka on ihan aliarvostettu. Venäjällä se on tunnettu jo satoja vuosia ja siellä se on arvossaan.

Tuossa hiukan osviittaa aroniasta:

http://www.vinkkilanluomutuote.fi/aronia.html

 

Samalla saatiin 50% alennuksella pikku enkelipatsaat, vartioimaan kasvi ja kukkamaita.

Vartiointi on 24/7 voimassa Hehe

Tänään ilahdutti paitsi ulkona pihahommat niin pieni orava, joka selkeesti kerto että

"ruokintamajasta" on kaikki ruoka aivan

fi-ni-to

ca - put

lop - pu

Jaa mistäkö tiiän sen?

No herttileidi sentäs, ko se jäi vartoomaan että tuun lähelle(Hannu oli jo siinä vieressä) ja hää (orava)on majan katolla ja katselee ihmeissään ku mää tulen ja sit hyppää ihan majan reunalle, kurkkaa sinne majaan ja katsoo takas minuun.

tyhjä

typötyhjä....odotan???

No mitä minä?

Kassi autoon ja hakemaan kotoa kauraryynejä pienelle.

Siinä se vartos edelleen ja oli ihan 15 sentistä kii, ettei olis ottanu kädestä...mut viime hetkellä se...............................................................................................................................

jänisti!

Perhonen sentään.

Mää jo ehin käydä superhyperkierroksilla....kuitenki tuosta jäi "nii hitoksee" hyvä fiilis. JOTTA MOOSES!

Saattaa olla et tässä tämän kesän aikana saan hänet syömään kädestäni, ihan niinko mun lapset aikanaan. Voi jöö.

Mutta semmosen vaikutuksen pikkunen teki, et olihan se taas niitä auringonkukan siemeniä otettava matkaan kaupasta.

Siellä se tutulla katolla odotti ja sillä oli nuo 2 kamuakin mukana...

Pienistä puheenollen, tässä viime viikolla just tirautin muisteloille pienet, ku aattelin miten sulosia nuo miun mukulat oli(on ne vieläkin)...se aika hurahti tosi nopiaan.

Onnellinehan mie olen jokaisesta mukulasta, niin kasvimaalla viettävistä ku ihan täällä maan päällä olevistakin...unohtamatta nuita nelijalkasia viipottajia.

Että tämmönen Onnen päivä pykästiin tänään muistojen sekaan.

Minkäslainen siun päivä on ollu?

Toivottavasti vähintään yhtä muistorikas.

Rakkautta, runsautta

ja paljon iloa huomisellekin.

Kuulemma sataa...oli se onni, jotta pyörittiin pihalla tänään.

Ilimat ol suotusat.

Huomenissa voiki sit mittailla keittiössä nuita loppuknupien ja vetimien paikkoja viivain kädessä.

Se onki onneks hiukan kevyempi ku lapio.

Rakkauden puutetta

ei oo,

ei kellään,

kun elää sydän avoimena. 

Hyvvee ötyä,

ennenku sunnuntai kaatuu päälle!