Bongasin julkkiksen

Saattaapi olla niinnii, jotta naapurit kahteli kummissaan, ko meiän tontilta näky millon pää, millon hanuri, millon mikäkin liikkuva osa.

Ka mie   olin kukkapuskissa pitkin poikin, polvillaan, kaksinkerroin ja vaikka mitenniipäin...

Otin kätösiini tuon ruususen unta nukkuneen kamerani.

Ja kyyyyyyllä-hän

se niin on jotta, onhan tuolla kameralla hiukan reilumpi pelisilmä,

ku miun kännyllä.

Miten sen olinki muka unehtanu,hupsista heijaa.

Otin tuossa lenkin päätteeksi pihamaalla kuvia nuin tuhatkunta kipaletta, joista sit tarkempi silmäys osottaa, jotta saapi niistä muutaman mukavan kuvan ihan julkiseks asti.

Se on piiruntarkka olevinaan.

 Tää muikki.

Ja onhan se oltavaki, muutenhan mie huijaisin ihteäni.

Voipi olla jotta monelle muulle mun piiruntarkka on epäselvä, seki on ihan jees.

Muttamutta, niinkus jo aikasemmin sanoin, tuassa eilen taisin nujauttaa, jotta kelpaa kyllä miulle tää omausko..siis usko siihen mitä nään, meen, teen ja silviisii.

On se vaan ihmeellistä tää luonto meidän ympärillä.

Miten nuinki pieni eläin ku muurahainen osaa olla ja mallata, saman kukan sisällä semmosen 20 minuuttia....olen siis vakuuttunu jotta sain kuviini muurahaismaailman Humphrey Bogartin...

Silviisii eteni, niinko viiskytäluvun tyylillä - ei kiirusta-  ja muisti katsoa alta kulmain, edetä hitaasti liikkuen, kuin suoraan Casablanca-elokuvasta..ha hah.

Musiikki puuttui, mutta taidan siitä ottaa oman version tuon juutuubin kautta.

Se on ihan pakko...

Laitampa sii teilleki tuon Rojaltiverosen parveketervehdyksen tuosta huipputyypistä ja toivottelen päiväänne mahottomasti glitteriä(mikäli sitä ootte vailla) ja ehottomasti auringon nipistyksiä...

Nuista auringon säteistä voitte kutoa ihtellenne päällystakin, jota kelpaa esitellä.

Se kun loistaa ylitse muiden.

Niinko sääkin

Humphrey soikoon!

Ei niin pientä

etten kumartua tohtisi

Ei niin suurta

etten sydämellä yltäisi