8. huhti, 2014

Musta tuntuu siltä

Tunteet koskettaa meitä kaikkia.

Ihmiset,eläimet,kasvit ja koko luomakunta tuntee ja tunnistaa asioita.

Ihan pikkiriikkisinä me jo tunnistamme vanhempamme...osaamme havaita rakkauden, sen kantavan voiman jonka avulla selviämme jatkossa monista asioista ja joka on myös monta kertaa se ainoa asia, joka saa meidät sekä hurmioitumaan että itkemään...siis tunteita äärilaidasta toiseen.

Eläimistä suurin osa omaa vielä ne villimmät(lue:luonnolliset) tunteet..mm. koirilla on ajo-,paimen-, ym viettiä ja ne perustuvat siihen tunteeseen, jonka ne saavat nähdessään "mahdollisuuden".

Tosin ihminen on lyönyt käpälänsä kaikkeen mahdolliseen ja niimpä koiristakin on jalostettu vaikka minkä rotusia ja siellä ei enää taustalla sit löydykään niitä alkuperäisiä tuntemuksia.

Muuttolinnut tuntevat "kotimaan kutsun" tuhansien kilometrien päästä ja tiedostavat millon on aika lähteä liikenteeseen..tulee se tunne. Luonto kutsuu.

Villieläimet ovat täysin vaistojensa varassa eläviä, heillä on tallella taito kuunnella, arvioida ja elää omien tuntemustensa kanssa. Ja juosta, kun on sen aika....Hyvä

Me ihmiset olemme enimmäkseen "teknoilun"Hehe varassa ja siksi menettäneet osin tunneaistien varassa elämisen. Kaiken maailman härpäkkeet ovat kuin seiniä, monien alkuperäisten ja omien tunteiden edessä.

Moni elää massatunteiden kanssa. Tarkotan sitä, että kun muut ovat sitä mieltä, hekin ovat ja media on yksi massatunteiden provosoija sekä ylläpitäjä. 

Sitä on syytä aina tutkailla tuplasti, mitäs siellä suolletaan.

Alkuperäisiin tunteisiin kuuluu mm aistia muutoksia, tulee tunne että nyt jotain tapahtuu ja sieltä osaa poimia myös sen että minkälaisesta muutoksesta on kyse. Hyvästä vai huonosta.

Levottomuus on yksi hyvä esimerkki.

Tunneaisteja voi kasvattaa...esimerkiksi luonnossa päivittäin.

Itse olen kokeillut sitä aamuisilla koiralenkeillä...ja hyvin toimii.

Viikonloppuna esim kello soi 05.30 (joo, tiedetään et se on huisin aikasin, mutku aamuset on päivän parhaita hetkiä) aamupesujen jälkeen painelin koiruuden kanssa metsään..ajatellen että nyt ei tule niitä viikonlopun aamulenkkeilijöitä vastaan....

Metsän laitaan päästyä tuli kuitenki vahva tunne, että tällä lenkillä koira ei voi olla yhtään vapaana.

Meni vajaa 5 minuuttia kun kuulin risahduksen ja piti oikeen hakemalla hakea, että löysi rasahduksen syyn: Susikoira omistajansa kanssa paineli pusikkoon metsäpolulta.

Näitä lenkkeilijöitä olikin sit aikamoinen määrä ja koira oli siis kiinni koko lenkin, normisti hää saa juosta osan metsätaipaleesta vapaana( no on kiellettyä, juu)...ja voi mikä riemu, kun siellä on vielä niitä pieniä lumipenkkoja...

Vastaan tuli siis "punainen irtonainen" ja koiransa vapaana taas eri puolella metsää tulla pöllähti pusikoiden takaa...

Mutta kaiken kaikkiaan noin aikasin löyty metsälenkin varrelta kuutisen kappaletta...aikamoinen määrä. Olen tietty ilonen siitä, että ihmiset vie rakkaitaan luonnon pariin ja ennen kun alkaa se hurja liikenteen melu ja vilinä...sillä osin sen ääni kuuluu myös matkalla metsään.

Mutta tunneasioita voi tosiaan kehittää herkimmiks.

Sitä voi vaikkapa sopia ystävänsä kanssa 3-5 eri tunnetta kestoineen ja vuorotellen kokeilla mikä tunne nyt on kyseessä. Edellyttäen että olette joko puhelimen päässä tai vähintään eri huoneissa.

Muttapa muttapa nautitaan auringosta ja annetaan tunteiden liikkua, ne on pienien aaltojen ja suurien pärskeiden sisaria, jotka vellovat puolelta toiselle.

Tänään on se hyvänmielen aalto valloillaan, eikö?

Löysin metsästä sydämen 

se oliki aika liikkistä

sillä se ei ollut Lumikin.

Eli LUMIKKI elää edelleen

ja ne kääpiöt,

ne on siellä metsän laidalla odottamassa sinun vierailuasi...

Katoppäkö

MUSTA TUNTUU SILTÄ

{#smileys123.tonqueout}jokejokejoke...