31. maalis, 2014

Uudet Putoushahmot kotona

Se on hiukan semmonen juttu, että ne jotka sanovat(lue:kuvittelevat että eläimet ei ymmärrä puhetta, ovat paljosta paitsi....Aij aij aij...

Kyyyyyyyllähän me ihmisetkin luemme eläintenkin äänistä määrättyjä asioita.

Meidän kissatyttönen osaa esimerkiksi olla mitä mainion esimerkki Ymmi Hinaajasta....

Aaai------van, Aaai-----van...

mau-utaan todella mallikkaasti sillon ku on kyseessä asia, josta kissatyttönen on samaa mieltä.

Eli hänen kehumisestaan.

Se on mannaa tuolle pienelle "Mustalle Panttelille"...muttapa muttapa, kukapa meistä ei kehuista pitäis.

Vaikka luonteeltaan tuo kisssatyttönen on enemmän kyllä tuon Imatran Antskun olonen...niin siviä ja nuhteeton.

Meidän bordercollie taasen, tuo koirapoikanen osaa erilaisten opittujen sanallisten asioiden myötä myös näytellä.

Luit aivan oikein. Tässäpä onkin oiva tilaisuus tarjota Vantaan Kaupungin Teatterille freelance näyttelijää erilaisiin roolisuorituksiin...

Erityisesti semmosia, jotka koskettaa kiellettyjä aiheita.

Koirapoikanen on meinaan aika hyvä siinä, sanoisin että hänessä löytyy niin upeeta koomikon ainesta, ettei mitään rajaa.

Pokka ei petä:

Kurapäivinä koirapoikanen "pääsee" suihkuun...kainaloita myöten...

Täytyy kyllä olla tarkkana, mihin koirapoikanen jätetään odottamaan...väärä paikka ja rooli iskee päälle oitis.

Koirapoikasen jos jättää pesuhuoneeseen ja sanoo hälle että:

Paikka, odottaa tässä.

Itse menen sisäkautta viemään ulkotakin ja omat kengät ja hivuttaudun rappusia alakertaan...

Pannuhuoneeseen päästyä näen jo kurajäljistä, että Paikka ei ole ollut pysyvä...ja huudahdan:"Kaaaaapooo"...mennessä saunan läpi suihkutilaan..koira SEISOO suihkukulmassa, pää kiertyneenä katsomaan että:

Mitäs sä siellä rähjäät, mähän oon täällä

OON OLLUMUUTEN KOKO AJAN....

tässä vaiheessa

mä räjähdän

NAURUUN

Mikä näyttelijä.

Meinaan, normaalisti tämä koirapoikanen pitää hiukan aina työntää ja komentaa siihen paikalle.

Siksi hän odottaakin pesuhuoneeseen pääsyä usein meidän ns autotallissa/varastossa.

Olempa unohtanut nuo näyttelijäntaidot parisen kertaa ja todennut jotta, on sillä koirapoikasella HYVÄ MUISTI ja UNOHTUMATTOMAT NÄYTTELIJÄN LAHJAT.

Muttamutta...osaa meidän koiruus myös mielestäni "valehella".

Tässä remontin keskellä Semmonenki asia selkis...meinaan kissatyttösen ruokakupin paikkaa ja suojausta(koirapoikaselta) on joutunu hiukan muuttelemaan, kun on alettu köökkiä purkaa...

Sillä seurauksella, että koirapoikanen oli kävässyt tässä kahtena päivänä lipasemassa tyttökissan märkäkupin tyhjäksi...

On meinaan niin hianoa neitiä tuo kissatyttönen, että eihän sitä nyt koko kuppia tyhjäks, palvelusväelle jätetään AINA se alin kerros Leveä hymysehän on jo limanen, jak.

Ottaessani kissan lautasen käsiini, käännyin koiraa päin ja kysyin jotta; kukas täällä on käynyt tän lipittämässä putipuhtaaks?

Ennenku ehdin lausetta loppuun, poikakoira oli livahtanut pöydän taakse ja sieltä kurkisti varovaisesti....sillä tyylillä, että

EN MINÄ...en en en,

Kysyppä kuule jotain muuta....

 en varmalla...(uskoohan se mua)

voinko jo tulla, voinko?

Osimoilleen nuinhan se menee..

Ha hah...hauska tyyppi.

Siis meillä asustaa kotosalla

Ai----van, Ai----van----tyttökissa

sekä 

uus JAMO: koirapoikanen...

Että, eipä se aika käy pitkäks ku nuita kahta pitää tässä työkaverina.

Nopiat käänteet ja mahottomasti uusia kujeita....sillee se elämä säilyy mutkikkaan mielekkäänä....

Yhen asian jos tahtosin muuttaa, on se ettei tuo "JAMO" huijais vieraiden tulossa.

Tätä nykyä kun naapuriin kaartaa auto pihaan....koirapoikanen heittäytyy tietäväks...ja selkeesti valehtelee...ja kissatyttönen-parka uskoo täysillä, sillä silmät pyöreenä sujahtaa oitis piiloon...

HOH-HOH-HOIJAKKAA.