17. maalis, 2014

Maalataan valo

Elämässä muutokset tulevat yleensä aina "kulman takaa".

Ihan niinku tämä takatalvikin.

Tiedän monen käpristelevän pakkasen ja lumentulon johdosta, itse en tällä kertaa kuulu niihin, sillä meidän aamulenkit omaan Pyhättöömme(METSÄÄN) koiruuden kanssa ovat lumen tulon myötä paljon valoisampia...voi tuon karvaturrin riemua, kun sitä lunta on vihdoin maassa.

Jalat ei rapaannu, eikä meidän mieletkään.

Sitäpaitsi ulkoilma on aina asenne ja vaatetuskysymys.

Oikeanlaiset vaatteet ja rapsakka mieli takaavat sen, että kelit kelpaa.

Jollei tuu kipeeks mistään ilmasta, miksi rutkuttaa?

Kaikissa asioissa on niitä hyviä puolia ja mielestäni tuo valoisuus on tässä lumen keskellä ehdoton ykkönen...

Toinen hyvä puoli on se, että nyt voi sitte laittaa lisää linnuille niitä siemeniä, tms.

Siitä saa aina hyvän mielen. Jollet oo ikuna kokeillu, nyt olis aika.

Myö kävästiin koiruuden kans aamutuimaan katsomassa kuinka metsään rakennettu syöttöpaikka on vihdoinkin saanut kävijöitä(samalla otettiin muutama kannikka matkaan).

Siihen meni muutamia päiviä, on vissiin niin kauan tuo syöttökaukalo ollut tyhjillään.

Kukas sitä tyhjällä lautasella käviskään? Nobody.

Mutta valosta. Lumi auttaa myös auringon valoa tuplaantumaan ja nythän onki ihan mahtivalosaa, että aurinkoklasit otsalle ja valoa päinCool

Se sama valo on meidän jokaisen sisällä...tosin se saattaa olla hiukan harmaantunut tai jopa aivan musta, riippuen ihmisen/eläimen tms  mielialasta.

Valossa asiat rullaavat, jos perimmäinen tarkoitus on hyvä.

Kompasteluja sattuu jokaiselle, mut eihän sitä tarvi jäädä "maahan makaamaan".

Sitä voi kaveriakin jelpata, jos huomaa että nyt on polvet koukistuneet tuonne harmauden puolelle..iloa voi ja saa tarjota. Se tulee automaattisesti tuplaantumaan, kuin myös synkistely.

Molempia tarvitaan...jotta huomataan ne olennaiset asiat.

"Maalataan" valoa lisää ja annetaan sitä tarvitsijoille.