27. helmi, 2014

Käden kosketus

Tänä aamuna, eilisen eufoorisen tilan vielä jyllätessä kehossa, laitoin Pataleivän uuniin ja klo 8.45 oli kotosalla tuaretta leipee...voi että sitä voi pienistä asioista ihminen tulla onnelliseksi.

Oman käden kosketus, on taatusti paras mauste minkä ruokaan voi laittaaSydän

Nyssitä voi sit mielin määrin mussuttaa, sillä leipä on tehty Spelttijauhoista...simppeli ohje, laitan sen tänne Köökkipuolen sotkuihin, sillä tää on ehdottomasti jaettava.

Hyvän ku jakaa, "maalima paranoo", eikö?

Eilinen hyvä olo tuli taas kerran pensselin äärellä ja Louise L Hayn sanomasta...Siinä esimerkillinen nainen, joka nousi pelon, vihan ja anteeksiannon kautta oman itsensä haltijaksi....Hän kertoo miten itseä tulee rakastaa ja tietty ottaa myös vastuu omista tunteistaan. Laitanki linkin tähän:

https://www.youtube.com/watch?v=mwvSLjoTjoI

Sen myötä kehittyi  pari työtä ja yks ihan selkeesti noista tekojen ja tunteiden "keräilystä"...siinä on meidän ainut "maallinen" omaisuus, jonka kanssa sit ajallaan tuonne taivasmaailmaan siirrytään...

Joten kannattaa olla hirmu tarkkana ja ennen muita kuunnella sitä omaa sisintään.  Meidän pää on ajatusten pelikenttä. Sieltä kannattaa muuttaa ne ajatukset, joita ei haluasi kenenkään itselle lausuvan...siinä on mielestäni hyvä mittari.

Eli sinä päätät.

Ja niinkuin Louise sanoo, positiivisia affirmaatioita omasta itsestä kannattaa  harjotuttaa...se on kuulemma aina palkitsevaa.

Tilaushan, se on sekin, suoraan  Universumilta.

Tänään on hyvä tai huono päivä. Sinä päätät ja sua kuunnellaan.

Meille on sisimpäämme leivottu  monia ajatuksia, mutta kyllä se niiden ylläpito vaatii  myös "otollisen maaperän", muuten mieki voisin olla, hassun faijan puolesta, semmonen jörrikkä...kaikella rakkaudella isääni kohtaan. Minulle täydellinen isä.

Äidin puolelta olen saanut toisenlaisen siemenen, aivan päinvastaisen kuin isältäni.

Molemmilla on suuri ja rakkaudellinen merkitys minunkin kasvulleni.

Jokainen lapsi kasvaa rakkaudella ja jokainen vanhempi rakastaa juuri niin paljon kuin hän sillä hetkellä kykenee.

On suoritettu kysely vanhoille ihmisille, mitä asioita he elämässään katuvat ja lähes sataprosenttinen vastaus oli, että perheen ja ystävien kanssa jakamatonta aikaa.

Niin viisaasti sanottu. Aika on peruuttamaton se kulkee kuin pikajuna kiskoilla.

Siispä jaetaan parasta, itseämme ajallisesti läheisille....vaikka sitä tuntuu olevan vaikea tänä aikana nipistää.

Kuin leipää, silitetään kunnioittavasti sitä lapsen ja vanhuksen kättä...miten monien satojen tuhansien kilometrien takaa nuo kaikki vanhuksen juovat ovat kulkeutuneet ja miten monta kilometriä on tuolla pienellä, pumpulin pehmoisella ja pullealla kädellä vielä edessään.

Meistä jokainen näyttää rakkautensa eri tavalla ja niin sen kuuluu ollakin.

Kuka  tuo kukkia, kuka lausuu hempeitä sanoja, kuka tiskaa, kuka siivoaa, laittaa ruokaa tai leipoo...kaikki tavat ovat rakkaudessa sallittuja ja oikeita.

On niitäkin, jotka tekevät kaiken tämän ja yleensä niitä kutsutaan äideiksi.

Unohtamatta isäntien raskaita töitä...on vaan niin, että yleensä arjen pyörityksen huomaa vain, kun äitee ei ole paikalla...tosin on perheitä, joissa isä hoitaa kaiken arkirutiinin..on meitä monenlaista...

Siispä teillekin HYVÄÄ PATAPÄIVÄÄ ja ps. ei se aina aurinko täälläkään paistaHehe