5. joulu, 2013

Täydellisyys on sinussa

Maailma muokkaa meitä jo lapsesta lähtien, aina pitää saavuttaa parempaa ja vielä parempaa, kyetä kilpailemaan omien rajojemme yli, paremmin kuin toiset. Miksi? Surullinen

Me synnymme täydellisinä ja olemme aina täydellisiä. Hyväksymällä itsesi, kehosi ja tunnetilasi välittämättä muiden mielipiteistä olemme terveempiä, rentoutuneempia ja saamme aikaan sen mitä haluamme.

Kun uskallamme olla omanlaisemme, olemme monelle puheenaihe, joka on todella erikoinen...tottakai, koska  täydellisyyttä ei koskaan tarvitse hakea, sitä ON TÄYDELLINEN ITSESSÄÄN. Ei täydellisyys tule tavaran, toisten roolimallien, urheilusuoritusten ym mukana...Et voi hakea täydellisyyttä mistään, koskaan. Täydellisyyteen voi hakeutua sisimpänsä kautta.

On selvä, että oman tien kulkija karkottaa tahtomattaan läheltään niitä, jotka tykkäävät että tulis käyttäytyä samanlailla kuin muutkin, mikä on oikeestaan todella itsekästä.

Miksi emme hyväksy ihmistä sellaisenaan? Särkynyt sydän

Mistä kummasta me olemme saaneet legolaatikon jonka sisään pitää mahtua?

Kun olemme lapsia, me uskomme itseemme, meillä on omat unelmat ja osaamme "leikkiä" unelmassamme. Me rakastamme ja luotamme itseemme. Lapsi on myös rohkea ja innokas MINÄ MINÄ MINÄ-sanan toistaja.Villi

Sitä ei tulisi musertaa vaan kannustaa tai myöhemmin tuo ISO MINÄ muuttuu pieneksi minäksiSärkynyt sydän

Elämän rikkaus meillä on toisissamme ja nimenomaan siinä, että olemme erilaisia, käyttäydymme erilailla, puhumme erilailla, olemme eri mieltä ja siltikin voimme hyväksyä toisemme.Ihan niinkuin meidän tulee hyväksyä itsemme.

Tässä on työsarkaa itsekullekin, sillä tiukkaan istuneet mallit "oikeaoppisista" asioista ovat todella syvällä, niin kehossa kuin mielessä.

Itsensä hyväksynnällä lähtee mielettömän hyvä energia liikkeelle, koko kehossa...on vain vaikeaa ylläpitää sitä, koska "maailma" huutelee malleillaan koko ajan.

Jokainen meistä tarvitsee rakkautta, sillä ilman rakkautta ei olisi mitään. Jokainen meistä tarvitsee itsensä hyväksynnän ja rakkauden, jotta voi hyväksyä muut ja rakastaa heitäkin sellaisinaan.

Meidän tehtävä ei ole muuttaa ja muokata toisiamme kaltaiseksemme. Minun ystäväni riittävät sellaisenaan...jokaisella heistä on oma paikkansa ja uskon että olen sen monelle osoittanutkin.

Koskaan en ole rakastanut itseäni niin, kuin tänään rakastan.

Rakasta sinäkin itseäsi,

pujottele helmiäisportaita sisimpääsi,

sinne sydämen liepeille

ja toista niin monta kertaa, että uskot itseäsi:

"Minä rakastan minua" Sydän