4. joulu, 2013

Kestävä rakkaus

Kuvassa näkyy otos Lapin Käsivarran erämaa-alueelta, josta poimin mukaani muutamia kuvanlaisia kiviä.

En silloin tiennyt, että tuommoisia on täällä etelässäkin, ihan myynnissä ja hinta huitelee tuolla 50 euron luokassa. Minulle kuitenkin jokainen tuomani kivi on rahassa mittaamattoman arvokas.Sydän

Olen pienestä pitäen rakastanut kiviä, käppyröitä ja luontoa, vielä tänäkin päivänä noukin maasta kiven, joka pyytää mukaan. Siinä kohtaa löydän itsestäni aina sen "PikkuPirjon" enkä välitä muiden aatoksista tai ihmettelyistä, tuo maasta löydetty kaunis  "aarre" vie kaiken ikävän energian taivaan tuuliin.

Tänään aamulenkillä löysin 2 kiveä, joille minulla on paikka Voimatuvassani :

http://voimaannuttavataide.fi/asolan-galleria-voimatupa/

Lapset ja mies ovat saaneet totutella "hulluuksiini", valitettavasti.Punastunut

Kivessä näen aina pysyvän rakkauden. Kun näen kallion, jota on jäyhillä kiviporakoneilla "jyskytetty", tunnen pahaa oloa, vaikka ymmärränkin että kaikki muuttuu ja kasvua tarvitaan.

Koen että meille ihmisille samankaltainen kohtelu voi olla toiselle henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Hauskaa on, että äitini kertoman mukaan isoisälläni Niilo Ruotsalolla on ollut yhtä palava rakkaus kiviin, kantoihin ja puun käppyröihin...tuo merkitsee minulle "hyvinhyvin" paljon. Tunnen olevani isoisääni lähellä jokaisen kivenmurikan myötä.Sydän

Ehkäpä siksikin taannoin tuolla Lapin Käsivaren erämaa-alueella, nostelin matkaani, kovasta taakasta huolimatta noita kiviä ja yhden toin sieltä rakkaalle ystävälleni, (hänellä  oli murheenmykkyrää)johon pyysin erityisiä voimia, korkealla vuorella. Tietääkseni tuo kivi on vielä tänä päivänäkin hänen parvekkeellaan, siellä se latautuu hyvin.

Lisäksi tuolta lähti matkaan erityinen KIUKUNPOISTOKIVI, joka on sydämen  muotoinen.

Kivet ovat siis energiaa, aivan kuten me ihmisetkin, se vain on sitä tiiviimmässä muodossa.

Ruotsalainen kirjailija(henkisissä asioissa aikansa edelläkävijöitä) Oscar on kiteyttänyt asian upeasti:

"Elämä uinuu kivessä, heilahtaa kasvissa, liikahtaa eläimessä ja saa hengen ihmisessä."

Edelleen hurmaannun tuosta lauseesta.

Mikä onkaan siis ihanampaa kuin kesällä paljain jaloin kävellä vaikkapa rantahietikolla,sehän koostuu pikkipikkiriikkisistä kivistä, kukaties kävelemme miljoonien vuosien päällä. Villi

Kesään ja rantahietikoiden aikaan on vielä matkaa mutta toivon mukaan siihen mennessä sinäkin olet saanut "kosketuksen" kiven voimasta.